Blog By Partanen Palkansaajan ajatuksia

Metalliliitto ratkaisijana

Hallitus, työntekijä- ja työnantajajärjestöt saivat alustavan ratkaisun uudeksi TUPO:ksi, koska hallitus malttoi pysytellä hieman taka-alalla. TUPO on tässäkin tapauksessa oikea nimitys, vaikka se tällä kertaa nimettäisiinkin yhteiskuntasopimukseksi eräiden poliittisten piirien kasvojen pelastamiseksi.

Sopimuksessa on palkansaajille todella kipeitä kohtia; kuten työssäkäyvien 24 tunnin lisäys vuosityöaikaan, joka tarkoittaa laskennallisesti 30 000 uutta työtöntä, työeläkemaksujen asteittainen korotus 1,2%:iin saakka pelkästään palkansaajien osalta, työttömyysvakuutusmaksujen asteittainen nousu 0,85% palkansaajien osalta, julkisen sektorin lomarahojen 30% leikkaus kolmeksi vuodeksi joista saatavalla voitolla alennetaan kaikkien työnantajien sosiaaliturvamaksuja samoilta vuosilta noin 1%, ja sen jälkeen pysyvästi 0,58%.

Palkansaajan kukkarosta ollaan kirjaimellisesti viemässä jopa neljän desimaalin verran euroja vuositasolla. Nämä eurot menevät työnantajille, eivätkä esimerkiksi valtion velan lyhennyksiin. Nämä eurot ovat pois kotimaisesta kulutuksesta, joka näkyy aikanaan tilastoista kotimaisen kysynnän vähenemisenä, konkursseina, sekä työttömyyden kasvuna. Hallituksen ”käänteis-Robin Hoodimaisen”-politiikan onnistumisen mittari tuleekin olemaan pörssiyhtiöiden osinkojen ulosmaksujen kasvu, eli vähän omistavilta annetaan jo paljon omistaville.

SAK alistaa sopimuksen vielä omien jäsenjärjestöjensä hallituksille, eli kuulemme vasta ensiviikolla SAK:n lopullisen kannan. Vaikka sopimus hyväksyttäisi, niin SAK:n alaisen maan suurimman teollisuusliiton juuri alkavat liittokokousvaalit ovat tuomassa oman mausteensa soppaan. Yksi osoitus maan hallituksen suosiottomuudesta palkansaajien keskuudessa on se, että Metalliliiton liittokokousvaalien ehdokkaista vain noin 0,5% on hallituspuolueiden edustajia. Metalliliitto on demokraattisesti johdettu järjestö, joten sen liittokokouksen päätökset vaikuttavat koko liiton linjauksiin. Jäsenistöstä on jo tullut lukuisia liittokokousaloitteita pakkolakeja ja työehtosopimuksien heikennyksiä vastaan. Olen ehdokkaana tehnyt sellaisia itsekin, ja niiden läpimenemisen puolesta liputan vahvasti. Nähtäväksi jää, voiko metallin varsinaisessa liittokokouksessa vielä toukokuussa tulla sellainen päätös, joka johtaisi maan suurimman teollisuusliiton irtaantumiseen sopimuksesta. Tämä kaataisi koko sopimuksen.

Metallin lisäksi neuvottelutuloksen voi kaataa myös paikallista sopimista koskevan työryhmän lopputulos, tai siihen pääsemättömyys. Tässä pelkona on se, että yritykset luovat keinotekoisesti ”kriisitilanteen” jonka varjolla esimerkiksi palkkoja voitaisi laskea. Tämä johtaisi kilpailevan yrityksen ”kriisiytymiseen”, ja pahimmassa skenaariossa kohta jokaisella yrityksellä olisi jonkinlainen jatkuva ”kriisi” päällä. Tämmöisessä tilanteessa ei rehellinen yrittäjä enää pärjäisi, jos sillä jo nyt on vaikeuksia pärjätä pimeää työvoimaa käyttävien yritysten puristuksissa.

Jos työmarkkinasopimusta ei ole juhannukseen mennessä, niin ei sitä sitten ilman työtaisteluita tulekaan. Liitot voivat ja osaavat kyllä tarvittaessa taistella, mutta onko oman kannatuksensa kanssa kamppailevalla maan hallituksella siihen varaa?

 

Kirjoitus oli kolumni Keski-Pohjanmaassa 02.03.2016

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

"Jos työmarkkinasopimusta ei ole juhannukseen mennessä, niin ei sitä sitten ilman työtaisteluita tulekaan. Liitot voivat ja osaavat kyllä tarvittaessa taistella, mutta onko oman kannatuksensa kanssa kamppailevalla maan hallituksella siihen varaa?"

Asenteellinen näkemys. Maan hallituksella on budjetti ja hallintovalta. Istuvalla hallituksella on äänestäjien antama mandaatti. Ne taloudelliset menetykset jotka aiheutuvat lakkoilusta, kilpailukyvyn menetyksestä, viennin heikkenemisestä, työttömyydestä jäävät aina yhteiskunnan maksettavaksi.

Maksajina ovat aina työtaisteluun syyttömät työttömät, sairaat, lapset ja eläkeläiset, mukaanlukien kaikki työelämän ulkopuolella olevat.

Palkansaajana minä olisin enemmän huolissani työtaistelun aiheuttamasta itseäni koskevasta palkanmenetyksestä. Olisin myös erityisen huolissani siitä miten palkkani maksavalla yrityksellä on varaa ilman konkurssiriskiä kestää työntekijöidensä lakkoilu joka kohdistettu maan hallitusta vastaan. Saattamalla työnantaja taloudellisiin vaikeuksiin lakkoilemalla hallituksen tavoitteita vastaan on aika absurdi ilmiö.

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

"Demokraattisesti johdettu järjestö". Äänestysprosentti 44 ja sosialidemokraattien osuus 62 prosenttia.

Ehkäpä siis pikemminkin sosialidemokraattisesti johdettu järjestö?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset