Säästöjä työhyvinvoinnilla
Kokkolan kaupunginvaltuuston joulukuun kokouksessa käsiteltiin talousarviota vuodelle 2017. Jo ammattinikin puolesta kiinnitin huomioni kohtaan, jossa kaupunginhallitukselle annettiin mahdollisuus käyttää YT-menettelyä henkilöstön vähentämiseen tai lomauttamiseen, jos talousarvion tavoitteisiin ei päästä. Esitin, että näiden keinojen sijasta voitaisi yksinkertaisesti kysyä henkilöstöltä itseltään mistä heidän mielestään kannattaisi etsiä säästökohteita. Esitys raukesi kannattamattomana, pohjaesitys jäi sellaisenaan voimaan, eikä esitystäni edes kirjattu ylös.
Tämä esimerkki kertoo henkilöstöjohtamiseen ja työhyvinvointiin liittyvien ajatuksien kapeudesta ja näköalattomuudesta. Kaupunginvaltuustossa jokainen valtuutettu toimii myös henkilöstöjohtajan asemassa. Tässä asemassa on hyve osata asettua henkilöstön asemaan. Kaupunginvaltuustossa olisi voitu päättää siitä, että työntekijät olisivat voineet vaikuttaa paremmin omaan työhönsä. Pelkästään ylhäältä päin määriteltyjä säästökohteita harvoin pidetään henkilöstön näkökulmasta oikeina. Kuka voi olla parempi etsimään niitä ”pieniä puroja” joista suuret säästöt saadaan aikaiseksi, kuin työtä tekevät työntekijät itse?
Palkansaajan näkökulmasta maailmaa ja sen ilmiöitä tarkasteltaessa tuntuu monesti siltä, että hyvien ideoiden ja niiden toteuttamisen välissä ovat yhteiskunnalliset luokkaerot. Nämä luokkaerot ovat nykyhallituksen aikana levinneet jopa työnantaja- ja työntekijäjärjestökenttään siten, että hallitus on kuunnellut lähes yksipuolisesti vain työnantajajärjestöjä. Näin palkansaajiksi määriteltävissä oleva yhteiskuntaluokka on tämän hallituskauden aikana hävinnyt työnantajien hyväksi. Hallitus on korostanut näitä luokkaeroja esimerkiksi järjettömällä palkansaajien työaikaa kasvattaneella KiKy-ratkaisulla. Työpaikoilla tämmöiset järjettömät ratkaisut eivät koskaan lisää työhyvinvointia, jonka vuoksi hallituksen toimet ovat heikentäneet työhyvinvointia koko maassa.
Edellisen hallituskauden aikana Lauri Ihalaisen käyntiin polkaisema työelämän parantamishanke ”työelämä2020” on myös täysin unohtunut tämän hallituskauden aikana. Kyseessä on yhteiskunnallisen kilpailukyvyn kannalta tärkeä hanke. Työhyvinvoinnin taloudellisesta kannattavuudesta kertoo strategisen hyvinvoinnin johtamisesta kertova kirja (Aura&Ahonen 2016). Kirjan mukaan pelkkä sokea rahan työntäminen työhyvinvointiin ei tilastojen mukaan tuo parhaimpia tuloksia, vaan erityisesti laadukas johtaminen. Kirjan mukaan työhyvinvointia saadaan parhaiten vietyä käytäntöön siihen sitoutuneella johdolla, vastuun ottavalla esimiehellä, seuraamalla, mittaamalla, jatkuvalla kehittämisellä ja ottamalla se mukaan kehityskeskusteluihin. Kehityskeskusteluiden perusteella voidaan tehdä yksilöllisiä ratkaisuja, unohtamatta työterveyden ja työsuojelun tärkeää panosta itse työn kehittämisessä.
Kirjassa arvioidaan yksityisellä sektorilla olevan mahdollisuus yhteensä noin kymmenen miljardin euron säästöihin henkilöstötuottavuuden parantumisen ja työkykyongelmiin paneutumisen kautta. Julkisella sektorilla, eli valtiolla ja kunnissakin olisi myös varmasti mahdollisuuksia löytää säästöjä työhyvinvointia kehittämällä.
Kirjoitus oli kolumni Keskipohjanmaassa 06.02.2017
Kommentit (0)