*

Blog By Partanen Palkansaajan ajatuksia

ILO:n 106. yleiskokous (osa 1)

Maailmalla pidetään tämän tästä suuria kansainvälisiä kokouksia joista kukaan ei tiedä juuri mitään. Mitään salaseuroja nämä eivät ole, vaan tietämättömyys johtuu lähinnä siitä, että niiden medianäkyvyys on olematon. Näissä kokouksissa sovitaan maailmanlaajuisista pelisäännöistä. Yksi tämmöisistä kokouksista oli kaksiviikkoinen ILO:n yleiskokous Genevessä 5. - 16.6.2017

Harva meistä tietää YK:sta (Yhdistyneet Kansakunnat) muuta, kuin että se on yksi kokonaisuus jossa valtiot keskustelevat keskenään. YK koostuu kuitenkin palasista, joista yhden nimi on ILO (International Labour Organization). ILO:n tehtävä on sopia maailmanlaajuisia työvoimaan ja työntekoon liittyviä sopimuksia työntekijöiden, työnantajien ja valtioiden kesken, eli kolmikannassa. ILO onkin YK:n ainoa kolmikantainen toimielin. YK perustettiin toisen maailman sodan jälkeen edistämään rauhaa, mutta ILO on vanhempi kuin YK, sillä se perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeisissä Versaillesin rauhan neuvotteluissa. ILO:n lisäksi näissä neuvotteluissa perustettiin samalla YK:n edeltäjä, kansainliitto. Jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen ymmärrettiin, ettei maailmassa voida saavuttaa pysyvää rauhaa ilman ihmisten välistä sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Tätä ymmärrystä varmasti ”vauhditti” läntisen eliitin pelko siitä, että Venäjän työväenluokan vallankumous ja sisällissota leviäisivät myös läntisiin Euroopan maihin.

ILO:n 106:s yleiskokous pidettiin 5-16. kesäkuuta Genèvessä. Sain kunnian seurata kokousta Pohjoismaisen ammattiyhdistyskoulutuksen, Genèvekoulu, kautta. Kaksiviikkoinen kokous on näennäisesti pitkästä aikataulustaan huolimatta hyvinkin tiivis rupeama, ja kukaan ei yksin ehdi millään seuraamaan kaikkia siellä käsiteltäviä työelämän aiheita. Joka vuosi valitaan työntekijöiden ja työnantajien kanssa yhteistyössä lista 24 maasta, joita käsitellään tuomioistuimessa ILO-sopimusten rikkomisesta. Muita tämän vuoden keskeisiä vaihtuvia teemoja olivat työperäinen maahanmuutto, naisten asema ja ilmastonmuutoksista aiheutuvien kriisien aiheuttama tarve päivittää olemassa olevaa sopimusta maiden sotien jälkeistä jälleenrakentamista koskien. Miksi sellaista sopimusta, no siksi, että siihen verrattavissa mahdolliset tulevat ympäristötuhot tulevat olemaan, jos ilmastonmuutos toteutuu pahimman kaavan mukaisesti.

ILO:n niin sanotut perussopimukset koskevat mm. pakkotyötä C29, järjestäytymisvapautta C87, neuvotteluoikeutta C98, miesten ja naisten samapalkkaisuutta C100, pakkotyö poistamista C105, syrjinnän kieltoa C111, minimityöikää C138 ja lapsityövoiman pahimpia käytäntöjä C182. Kaikkien maiden tuli olla ratifioinut nämä perussopimukset vuoteen 1995 mennessä, mutta vielä tänäkin vuonna esimerkiksi G20-maiden joukossa on maita, jotka eivät ole niin tehneet ja noin puolet maailman työntekijöistä ei ole kaikkien näiden perussopimuksien piirissä. Esimerkiksi Intia lupasi vasta tänä vuonna ratifioida lapsityötä koskevat perussopimukset C138 ja C182. Tämän omalta osaltaan kertoo siitä tilastollisesta tosiasiasta, että suurin osa kaikkien sopimusten rikkomuksista tapahtuu nimenomaan Aasiassa.

Kokouksessa nähdyn ja kuulemani jälkeen minulle on entistäkin selvempää, että ne sosiaalisten oikeuksien perusteet, joille ILO perustettiin sata vuotta sitten, ovat vielä olemassa. Tämä on korostunut maailman kaupan vapautumisen seurauksena, joka on luonut suorastaan huutavan tarpeen maailmanlaajuisille työehdoille. Ympäri maailmaa tapetaan ammattiyhdistysaktiiveja, joissakin maissa rajoitetaan joko työntekijöiden tai työnantajien järjestäytymisvapautta, käytetään lapsityövoimaa ja jopa orjatyövoimaa. Tämän lisäksi robotisaation kehittymisestä johtuva työpaikkojen katoaminen lisää entisestäänkin tarvetta sosiaaliselle dialogille, eli kolmikantaiselle keskustelulle, valtioiden, työntekijöiden ja työnantajien kesken siitä, miten sosiaalista oikeudenmukaisuutta tulevaisuudessa jaetaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

WHO, maailman terveysjärjestö on ehkä tunnetuin YK:n järjestöistä. Terveys puhutaa enemmän kuin ILO ja työntekijöiden oikeudet ja turvallisuus tässä maailmassa. FAO:stakaan ei juuri tietoja jaeta, vaikka ruoka ja maatalous ovat tärkeitä. Nuo kaikki toimivat globaalisti ihmisten hyvinvoinnin puolesta. Nyt jos milloinkaan tarvittaisiin voimakkaampaa otetta YK:lta ja sen eri järjestöiltä, joita on muitakin kuin nuo mainitut. YK tuntuu aika hampaattomalle sisäpiirille. Hyväpalkkaiset virkailijat, isoissa YK:n rakennuksissa eivät juurikaan vaikuta. Liekö globaali tehtävä liian iso ja liian vaikea? Olen osallistunut noiden yllä mainittujen järjestöjen kokouksiin ja jaksanut aina ihmetellä miksi ne ovat niinkin heikkoja kuin ovat.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Rahan valta lobbareineen on polkenut YK:nkin vaikutusmahdollisuudet olemattomiin. Ihmeen vähän FAO:n toiminnasta tiedotetaan Suomessa.

Käyttäjän petripartanen kuva
Petri Partanen

Näin se on, rahan valta lobbareineen omistavat tällä hetkellä maailman.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset