*

Blog By Partanen Palkansaajan ajatuksia

ILO:n 106. yleiskokous (osa 6)

El Salvador – C144 kolmikantaneuvottelut, joiden tarkoituksena on edistää työtä koskevien kansainvälisten normien noudattamista

C144 koskee kolmikantaista keskustelua siitä, miten kansainvälisiä velvoitteita sovelletaan maan lainsäädäntöön. El Salvador on hyvä esimerkki siitä, että ILO ajaa sekä työntekijöiden että työnantajien asioita. Hallituksen puolusteluista huolimatta maassa on syrjitty työnantajaliittoja siten, että heitä ei ole riittävissä määrin otettu mukaan kolmikantaisiin keskusteluihin. Maassa on järjestetty työnantajaa vastaan väkivaltaisia mielenosoituksia sellaisten järjestöjen taholta, joilla on kytköksiä maan hallitukseen. Näissä on jopa yritetty polttaa työnantajajärjestöjen päätoimisto palavilla autonrenkailla. Lisäksi maan hallitus ei ole antanut työnantajajärjestön valitsemille edustajille oikeutta edustaa työnantajia kolmikantaisissa keskusteluissa.

Hallitus kertoi paljon toimistaan tilanteen parantamiseksi ja missä kaikissa asioissa se on käyttänyt kolmikantaa, mutta siitä tosiasiasta ei pääse mihinkään, että El Salvador on ollut ILO:n tarkkailun alla jo kolmatta vuotta peräkkäin. Kahtena edellisenä vuotena C87 kunnioittamisen puutteen vuoksi. C87 koskee sekä työntekijöiden että työnantajien järjestäytymisvapautta, eli oikeutta perustaa liittoja ja valita omat edustajansa niihin.

Minimipalkan nosto on auttanut köyhiä, mutta maailmanpankin tilastojen mukaan silti vielä 22 prosenttia maan kansasta asuu köyhyydessä. Epävakautta maassa on lisännyt kahdeksan tunnin työnajan pituuden kyseenalaistaminen sekä liittojen aktivistien satunnaiset murhat. Myös työntekijöiden edustajan mukaan maan hallitus ei ole onnistunut kolmikantaisessa päätöksenteossa, jossa tämän keskustelun pitäisi tapahtua ennen kuin päätöksiä tehdään.

El Salvadoriin on ILO suosituksesta perustettu jo kolme vuotta sitten korkein työneuvosto, jonka toiminta on kuitenkin rampautunut, koska ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, miten sinne edustajia valitaan. Työneuvostosta on sen johdosta puuttunut kokonaan työntekijöiden edustus. Työntekijä- ja työnantajajärjestöt katsovat, että on ollut maan hallituksen etu, ettei tämä työneuvosto ole toiminut. Maan hallitus pyysi vain vähän ennen ILO:n yleiskokousta liittoja esittämään edustajat tähän työneuvostoon. Tämä aiheutti suurta ihmetystä, koska on ollut kolme vuotta aikaa ja nyt näitä tietoja vaadittiin toimitettavaksi neljässä päivässä. Työnantajat katsovat, ettei nykyisessä ilmapiirissä ole edes mahdollista järjestää kunnollista kolmikantaista keskustelua hallituksen ja työntekijöiden välillä.

Muiden maiden kannanotot olivat lähinnä lähialueen maista (GRULAC) ja lieviä kehotuksia kolmikannan soveltamisen puolesta ja varovaisia kehuja pienistä jo otetuista edistysaskeleista. Erikoisin kannanotto tuli ehkä Nicaraguan työntekijöiltä, jotka eivät hyväksyneet sitä, että maa on listalla. Heidän mielestään maan ei pitäisi olla listalla, koska siellä on nostettu minimipalkkaa ja että ylin työneuvostokin on perustettu. Heidän mielestään ne, jotka ovat tyytymättömiä, eivät vain pidä maan hallituksesta. Kyseessä oli selvästi poliittinen kannanotto, joka sai pohtimaan koko alueen poliittisia suhteita.

 

 

Malesia – C19 tasa-arvoisuuden noudattaminen oman maan ja vieraan maan työntekijöiden suhteen, mitä tulee työssä sattuneiden tapaturmien johdosta annettavaan korvaukseen

Maassa ei ole ollut jo noin kahteenkymmeneen vuoteen yhdenvertaista kohtelua tapaturmista korvaamisien suhteen kun kyseessä ovat ulkomaalaiset työntekijät. Maan omat työntekijät ovat kouluttautuneet ja vähemmän koulutusta tarvitsevat työt ovat jääneet ulkomaisten työntekijöiden tehtäväksi. 20 prosenttia Malesian työvoimasta tulee Indonesiasta, Nepalista ja Bangladeshista, mutta vain kotimaiset työntekijät saavat olla ammattiliittojen edustajia. Maassa työskentelee tällä hetkellä noin 1,5 miljoonaa bangladeshilaista. Työpaikoilla kuolee virallisen tilaston mukaan yhdeksän henkilöä viikossa. Syynä on monesti työturvallisuuteen liittyvät perusasiat, kuten suojavälineiden puute. Ulkomaiset työntekijät joutuvat maksamaan omien tapaturmien lääkinnästä aiheutuvia kuluja, kun kotimaisten työntekijöiden ei tarvitse maksaa. Tämä altistaa työntekijät työnantajien hyväksikäytölle. Eräässä tapauksessa nepalilainen työntekijä oli menettänyt neljä sormea ja saanut tästä korvauksena kaksi tuhatta dollaria, mutta kun hän oli maksanut oman sairaanhoitonsa, ei käteen ollut jäänyt juuri mitään.

Malesia on maana jaettu maantieteellisesti ja hallinnollisesti kahteen osaan, mantereeseen ja saariin. Molemmilla on erilaiset siirtolais- ja maahanmuuttopolitiikat .Maan hallitus myöntää tehneensä väärin, mutta kertoi tehneensä paljon tilanteen parantamiseksi. Maassa pitää olla töissä 24 kuukautta ennen kuin on oikeutettu sosiaaliturvaan.

Vuonna vuonna 2011 tehdyn arvioinnin jälkeen hallitus lupasi korjata asian, mutta vuonna 2016 huomattiin, ettei hallitus ollut tehnyt mitään asian hyväksi. Epätasa-arvoisuus kotimaisten ja ulkomaisten työntekijöiden välillä on jatkunut erityisesti koskien valmistus-, rakennus ja maanviljelysektoria. Vuonna 2016 on ollut yli 400 kuolemantapausta. Malesia on yksi eniten siirtotyöläisiä työllistävistä maista ja heidän työpanoksensa on kriittisen tärkeä koko maan taloudelle.

Koko maailman laajuisesti vuosittain kuolee noin 2,3 miljoonaa työntekijää työtapaturmien seurauksena, joka on se jäävuoren huippu noin 317 miljoonasta työtapaturmasta.

 

 

 

-----------------------------------
Kaikki ILO-sopimukset
https://tem.fi/documents/1410877/2971009/ilo_yleissopimukset.pdf/995fef9...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset