*

Blog By Partanen Palkansaajan ajatuksia

ILO:n 106. yleiskokous (osa 12)

Omaa jälkianalyysiä ILO:sta

Vaikka ILO on jo noin sata vuotta vanha ja äkkiä voisi ajatella, että mihin tuota ja sen lähes yhtä vanhoja sääntöjä tarvitaan, niin on asioita, jotka eivät muutu koskaan ja joiden vuoksi ILO perustettiin. Yhtä lailla kuin nopeusrajoitus on meidän itsemme ja toisten turvallisuutta varten, niin maailmanlaajuiselle rahan ahneudelle ja vallanhimoa varten meillä on globaaleja "nopeusrajoituksia" ILO:n sopimusten muodossa.

Mitä huonoimmilla työehdoilla jossain päin maailmaa voidaan töitä tehdä, niin sitä vähemmän meillä rikkaissa länsimaissa on töitä. Siksi globaalista oikeudenmukaisuudesta ja yhteiskuntarauhasta ei voida puhua ilman kolmikannan tuomaa sosiaalista dialogia työntekijöiden, työnantajien ja valtioiden kesken. Toimiva kolmikanta edellyttää palkansaajien, työnantajien ja valtioiden järjestäytymistä maailmanlaajuisella tasolla.

On sinänsä totta että työpaikkojen meneminen kehittyviin maihin parantaa taloudellista tilannetta siinä maassa, mutta ilman palkansaajien oikeuksien edistämistä maailmanlaajuinen oikeudenmukaisuus ei voi toteutua. Tämä näkyy joissakin kehitysmaissa siten, että maassa on lailla säädetty minimipalkka, johon ammattiliitot eivät ole voineet vaikuttaa ja jolla ei tule toimeen. Palkansaajalla on globaalissa taloudessa annettavana kaksi roolia: kuluttaja ja työntekijä. Tällä hetkellä maailmanlaajuisesti järjestäytyneet työnantajat eivät halua keskustella ILO:ssa siitä, jos jossain maassa vangitaan tai tapetaan työntekijöitä työstä pidättäytymisen vuoksi. Työnantajien mielestä on jokaisen maan oma asia päättää kansallisessa lainsäädännössään siitä, onko työntekijöillä oikeus pidättäytyä työstä, eli lakkoilla. Jos palkansaaja työntekijän roolissa ei saa kieltäytyä työnteosta lakon muodossa parantaakseen omaa roolia työntekijänä tai kuluttajana, niin miten maailmanlaajuinen globaali oikeudenmukaisuus voi toteutua epädemokraattisissa valtioissa? Ei mitenkään, sillä ilman tasapainoista kolmikantaa työnantajat ja epädemokraattiset valtiot löytävät helpommin toisensa. Koska siinä raha, eli työnantajat kohtaavat vallan, eli valtiot.

Työnantajien haluttomuus tunnustaa lakko-oikeus tarkoittaa sitä, että he eivät tosiasiassa halua parantaa globaalia oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksia kehittyvissä talouksissa tai kehitysmaissa. Ei heidän tarvitse, jos sitä heiltä ei kukaan vaadi. Hallitukset ovat ilmeisen haluttomia painostamaan työnantajia tässä, koska:

 

  1. Koko maailma on tällä hetkellä ”työnantajien puolella” ja ”oikeistolaistunut” länsimaissakin demokratian seurauksena, eli meidän kuluttajien omilla poliittisilla päätöksillä, sekä populismin harhaanjohtamisen seurauksena.
     
  2. Kuluttajien omatunto/tietoisuuden puute sallii tuotteiden tekemisen sellaisilla työehdoille, joissa he itse eivät koskaan alentuisi työskentelemään.
     
  3. Maailmanpolitiikka on talouden suhteen entistäkin enemmän moninapainen, sillä länsimaat eivät joko a-kohdan johdosta, tai muutoin uskalla ”kovistella” ihmisoikeuksia loukkaavia maita, koska muut moraalittomammat maat saisivat näiden maiden resurssit heitä halvemmalla ja hyötyisivät siitä. Talouspakotteet eivät tämän vuoksi enää toimi!

 

Maailmasta puuttuu moraali. Ihmisluonto joka tekee sen, jos siihen on mahdollisuus, ja nyt siihen näyttää olevan ehkä paremmat mahdollisuudet kuin koskaan aikaisemmin. Viimekädessä kaikki on politiikkaa, maailmanlaajuista politiikkaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset