Blog By Partanen Palkansaajan ajatuksia

Aktiivimalli – ”fire and forget” -leikkuri työttömyysturvaan

Onko ”aktiivimalli” on jälleen yksi oikeistohallituksen lanseeraama positiivinen termi, kuten kilpailukykysopimus ja yhteiskuntasopimus, mutta monen mielestä kuitenkin negatiivinen asia. Selvitän tällä kirjoituksella mitä tämä ”aktiivimalli” oikein tarkoittaa ja pitää sisällään?

 

Faktaa

Työnvälityksestä vastaavan viranomaisen internetsivuilla olevassa selvityksessä aktiivimalli tarkoittaa mm. sitä, että 65 työttömyysetuuden maksupäivän ajanjaksolla tehtävä; 18 tuntia töitä, saatava yritystoiminnasta 241€, tai oltava viisi päivää työllistymistä edistävissä palveluissa. Ei ole ihme, että näin karkeat säännöt loivat ihmetystä ja vastarintaa. Myöhemmin on tarkennettu, että työllistymistä edistäviin palveluihin luetaan myös mm. omaehtoinen opiskelu, maahanmuuttajan omaehtoinen opiskelu, työvoimakoulutus, työnhakuvalmennus ja uravalmennus, työkokeilu ja koulutuskokeilu sekä kuntouttava työtoiminta. Aktiivimalli ei myöskään koske jos saa työkyvyttömyyden tai vamman perusteella myönnettyä etuutta, työskentelee omais- tai perhehoitajana, tai jos on hakenut työkyvyttömyyseläkettä ja odottaa siihen päätöstä.

- Työttömältä edellytetään nykyistä enemmän aktiivisuutta, tai riittävää todistelua aktiivisuudesta

 

Tilastoanalyysiä paikkakunnan ja iän vaikuttavuudesta

KELA:n johtava tutkija Pertti Honkanen kirjoitti hienon selvennyksen aktiivimallin karikoista. Siitä käy ilmi mm., että työttömyys on vuosien aikana muuttanut luonnettaan pitempikestoiseksi. Paljon muistetulla 90-luvulla työttömyyden keskimääräinen kesto nousi nykyiselle korkealle tasolleen, eikä se ole sieltä palautunut – pikemminkin vain noussut nykyisiin ennätyslukemiin.

Työttömyyden kesto ja työttömyysaste vaihtelee suuresti riippuen siitä missä päin Suomea asuu. Tämä näkyy Työ- ja Elinkeinoministeriön tilastokuvaajasta. Vaihteluväli työttömyysasteessa on noin 0-19% ja työttömyyden kestossa noin 0-85 viikkoa eri kuntien välillä.

Jos työttömän ei ole yhtä helppo saada töitä eri puolilla Suomea, niin töiden saamiseen vaikuttaa myös merkittävästi työttömän työnhakijan ikä. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastosta käy ilmi, kuinka monta viikkoa työttömyys keskimäärin ikäryhmittäin kestää. ”Aktiivisuusmallin” tarkastelujakso on noin 3kk, eli noin 12 viikkoa. Jos vertaamme tätä ja tilastoa keskenään, niin huomaamme että ”aktiivimalli” tarkoittaa keskimäärin pysyvää leikkausta työttömyysturvaan kaikissa ikäryhmässä, jos työtön ei pääse työllistymistä edistäviin palveluihin.

Työtön saa ansaita ns. 300€ suojaosan verran tuloja kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa hänen työttömyysturvaansa. Tämä ylittyy, jos työtön onnistuu saamaan töitä esimerkiksi yli 15€ tuntipalkalla 20 tunnin ajan. Tämän jälkeen tulee käyttöön leikkuri, riippuen kuinka paljon tämä 300€ ylittyy. Ilmeisesti mallissa on myös mahdollista se, että aktiivisuutta on osoitettu yli 300€ edestä, mutta silti työttömyysturvaa voidaan leikata, jos 18 tunnin aktiivisuusvelvoite ei täyty.

- ”Aktiivimalli ei ota huomioon työttömän työnhakijan ikää tai asuinpaikkaa

 

Inhimillinen näkökulma

Pelkästään maantieteellisten seikkojen ja kaupungistumisilmiön seurauksena en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että koko Suomessa on yhdenvertainen mahdollisuus päästä töihin, saada yritystuloa, tai osallistua työllistämistä edistäviin palveluihin. Lähtökohtaisesti ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa, ja malli ”ohjaa” ihmisiä siirtymään töiden perässä, ottamatta huomioon saako työstä edes elämiseen asumiseen riittävää palkkaa. Elämiseen riittävistä tuloista pitää Suomessa onneksi huolen yleinen sosiaaliturva.

Töiden perässä siirtyminen ei kuitenkaan ole järkevää, jos tarjottava työ on esimerkiksi vain lyhytaikaista pätkätyötä. Kuka sellaisessa tilanteessa maksaa jatkuvan muuttorumban pätkätöiden perässä ympäri Suomea? Valtion, eli veronmaksajienko se pitää maksaa? Hyvät työnantajat avustavat työntekijöitänsä asunnon hankinnassa, mutta työttömien ”aktiivimalli” ei kannusta työnantajia siihen.

Töiden perässä muuttaminen voi olla myös vaikeaa, jos työttömäksi jääneellä on alkuperäisellä paikkakunnallaan velkainen asunto. Syrjäseudulla olevan asunnon hinta on vain sen suuruinen, kuin siitä joku on valmis maksamaan. Voi olla niinkin, että lopputuloksena on velkaisena muuttaminen töiden perässä kaupunkiin. Mutta mistä sellainen työ, josta saatavan palkan jälkeen riittäisi rahaa velan lyhentämisen jälkeen vielä vuokraankin?

Mitä jos tilanne on sellainen, että puolisolla on paikkakunnalla kokoaikaista työtä, mutta itsensä työllistäminen lähitulevaisuudessa vaatisi sen, että molemmat lähtisivät uudelle paikkakunnalle töiden suhteen epävarmalle pohjalle elämään?

Vain työssäkäyvillä, tai muut tarkat kriteerit täyttävillä vanhemmilla, on oikeus täysipäiväiseen lasten päivähoitoon. Jos olet siis työtön ja sinulle tulee ensiviikolle mahdollisuus mennä ”aktivointitöihin” josta voisi saada jopa palkkaa, niin kunta ei ole velvollinen tarjoamaan lapselle päiväkotipaikkaa alle kahdessa viikossa. Päinvastoin, asetus lasten päivähoidosta kehottaa hakemaan päiväkotipaikkaa 4kk etukäteen, mutta viimeistään 2vk ennen päivähoidon tarvetta. En tiedä lasketaanko kunnissa esimerkiksi nollatuntisopimuksen omaava työntekijä ”työntekijäksi” päivähoidon suhteen, mutta jos ei lasketa, niin periaatteessa töihin ei ole koskaan mahdollista mennä, jos ei ole sukulaisia joiden avulla lasten hoidon voi työn ajaksi järjestää. Eikä niitä sukulaisia ole, jos töiden perässä täytyy muuttaa uudelle paikkakunnalle.

Jos tämän ”aktiivimallin” tarkoitus on pakottaa kaikki työttömät vuokratyöfirmoihin nollatuntisopimuksilla, ja jos työntekijä ei saa täysiä työviikkotunteja vaikka niin itse haluaisi, niin hän joutuu todennäköisesti hakemaan mm. asumistukea. Minkälainen velvollisuus valtiolla on tukea yksityisiä välistä vetäjiä, jotka käyttävät työntekijöitä lyhyissä ja arvaamattomissa pätkissä ulkoistaen yrittäjäriskin työntekijälle, valtiolle ja veronmaksajille? Eikö se samalla vääristä myös kilpailua?

Vaikuttaakin siltä, että ”aktiivimalli” onkin tehty sillä taustaoletuksella, että kaikki työttömät olisivat jotenkin veistettyjä yhdestä puusta, ja haluttomia hakemaan töitä, tai ettei nykyään olisi jo työhaluttomille karensseja ja rangaistuksia. Tätä työttömien kuvaamista harmaana ja passiivisena massana onkin vuosien varrella eri medioissa viljelty. Tällä yhden ihmisryhmän demonisoimisella kansan mielipidettä on pyritty mukauttaa puoltamaan yleistä ”keppipolitiikkaa”. Tämä kuvastaakin hyvin maamme hallituksen oikeistolaista ajatusmaailmaa.

- Lasten hoidon näkökulmaa ei ole huomioitu

- Muuttamisen ja asunnon hankkimisen näkökulmaa ei ole huomioitu

 

Näkökulmana oikeistolainen ajatusmaailma ja vastikkeellinen sosiaaliturva:

Kun aktiivimallista nousi vuoden vaihteessa kohu, kävi sitä ministeri Mykkänen puolustamaan perustellen, että kyllä sitä aktiivisuutta voi osoittaa myös palkattomalla työllä. Myöhemmin tämä osoittautui virheelliseksi tiedoksi. Mutta montaa päivää ei ehtinyt kulua, kun ministeri Lintilä sanoi että huhtikuussa lakia voidaan muuttaa niin, että kolmannen sektorin vapaaehtoistyön tai talkootyön tekeminen voidaan jatkossa tulkita aktiivisuudeksi. Politiikkaa seuratessa olen oppinut jo vuosia sitten sen, että kun poliitikoilta loppuu perustelut asiaan jos toiseenkin liittyen, niin sitten aletaan puhumaan kolmannesta sektorista ikään kuin se olisi kaiken autuaaksi tekevä voima. Jälkikäteen oikeistopoliitikot ovat oikein kilvan huutaneet palkattoman työn tekemisen perään.

Kolmannen sektorin työt ovat kuitenkin sellaisia, joita tehdään omasta halusta tai kutsumuksesta. Kolmannen sektorin pönkittäminen palkattomalla työvoimalla sopii kyllä oikeiston ajatusmaailmaan. Siihen ajatusmaailmaan sopii, että sosiaaliturva laitetaan enemmän tai vähemmän vastikkeelliseksi. Jos sosiaaliturva riippuu siitä, miten ihmiset auttavat toisiaan, rapauttaa se koko pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin, jossa valtio pitää huolen heikoimmistaan.

Palkattomaan työhön ”kannustaminen” rankaisemalla, eli etujen leikkaamisen uhalla on kuitenkin hyvin arveluttavaa. Jos katsomme ILO:n pakkotyötä koskevaa sopimusta C29, jonka 2 artiklan mukaan rauhan aikana tavalliselta nuhteettomalta kansalaiselta voidaan vaatia pakollista työtä vain, jos sen voidaan katsoa kuuluvan kansalaisvelvollisuuksiin. Edelleen 5 artiklan mukaan tämmöisellä työllä ei saisi koota tuotteita joita yksityiset yritykset voisivat harjoittaa kauppaa. 9 artiklassa mainitaan mm. että jos työhön tai palvelukseen on ollut mahdotonta hankkia vapaaehtoista työvoimaa, on siitä kuitenkin saatava yhtä hyvät työ ja palkkaehdot kuin muistakin vastaavista töistä.
En minä mikään kansainvälisen lain tuntija ole, mutta missä menee raja kolmannen sektorin töiden ja yksityistä yritystoiminnan välillä, jos kolmas sektori vaikkapa järjestää jonkin asteisia hoivapalveluita, joita yksityinenkin sektori voisi tehdä?

Todennäköisesti mikään taho tässä maassa ei tällä hetkellä seuraa tehdyn vapaaehtoistyön määrää kolmannella sektorilla, tai yhdistyksissä, eikä varsinkaani kuka sitä tekee. Tämmöinen seurantajärjestelmä olisi pakko luoda, jos aikomuksena on hyväksyä vapaaehtoistyö ”aktiivisuuden” osoittamiseksi. Kuinka paljon tämäkin uusi byrokratiajärjestelmä lisäisi kolmannen sektorin byrokratiaa, jää arvoitukseksi. Mutta se tarkoittaisi sitä, että he joutuisivat keräämään osallistuvien nimiä, ja sitten lähettämään ne eteenpäin valtion byrokraatille, joka sitten puolestaan arvioisi omalla tahollaan tuliko ”aktivointi” tämän työttömän osalta suoritettua tietyssä aikavälissä.

Oikeistolaista ajatusmaailmaa on myös se, että kun tämä hallitus 2015 eduskuntavaalien alla normienpurkutalkoita rallatellen tuli valtaan, niin tosiasiassa se tarkoitti että normeja puretaan vain yrittäjiltä. ”Aktiivimalli” lisää työttömän, KELA:n ja työttömyyskassojen rahvasta rankaisevaa byrokratiaa vähintäänkin sadoilla henkilötyövuosilla.

- ”Aktiivimalli” tulee näyttäytymään monille oikeistopoliittisesti värittyneenä lakina

- Palkattoman työn teettäminen ”kolmannelle sektorille” rankaisun uhalla ei välttämättä ole aivan ongelmatonta ihmisoikeuksien näkökulmasta…

- Malli lisää byrokratiaa, ja on uhkana että se lisääntyy muutoksien myötä vielä lisää

 

Byrokratia maksaa

Avoimien työpaikkojen lukumäärät vaihtelevat päivittäin. 09.01.2018 TE-palveluiden sivuilla avoimia työpaikkoja oli haussa 18307 kappaletta, joista kokoaikatyötä 11716 kappaletta, yli 12kk pätkiä 11518 kappaletta ja joista 15448 oli palkkatyötä. Jos haluan kriteereiksi palkkatyön, kokoaikatyön ja yli 12kk työn, onkin työpaikkoja tarjolla enää 7300. Huonommilla kriteereillä olisi vaikea muuttaa uudelle paikkakunnalle.

Tilastokeskuksen 22.12.2017 tilaston mukaan työttömiä oli marraskuussa 2017 190000 kappaletta. Arvion virhemarginaali on 17000, eli lähes sama kuin kaikkien avoimena olevien työpaikkojen kokonaismäärä.

Jos oletettaisi että työttömien koulutus vastaisi kaikkia haettavia paikkoja, olisi jokaista haussa olevaa määräaikaista ja pidempiaikaista työpaikkaa kohden 10-11 hakijaa. Mutta näinhän se ei ole, koska haussa on mm. viisi sotilasta, moniko työtön työnhakija voi hakea niitä paikkoja? Yhtälö on siis mahdoton – sopivia töitä ei yksinkertaisesti ole olemassa kaikille, eikä jokainen työtön voi opetella kaikkia tarjolla olevia ammatteja, koska niihin opiskelu kestää vuosia. Vaikka työttömät olisivatkin työnhaussa yhdenvertaisessa asemassa koulutuksen ja työkyvyn suhteen, on tämmöisessä tilanteessa työpaikan saaminen kiinni toissijaisista seikoista, kuten tuurista ja suhteista. Pitää myös huomioida, että oli työ mikä hyvänsä, niin työntilaajalla on oikeus saada osaavan ammattilaisen tekemä työn tulos. Vain sellaisesta työstä ylipäätänsä ollaan valmiita maksamaan.

Koska avoimet työpaikat ja eivät nyt kuitenkaan kohtaa työttömiä inhimillisistä tai muista pätevistä syistä, niin työttömille tulisi kuitenkin antaa mahdollisuus osallistua kerran kolmessa kuukaudessa viideksi päiväksi työllistymistä edistävään palveluun. Matematiikan termein tämä tarkoittaa 3 800 000 (190000 työtöntä X 5 päivän koulutus X 4 kertaa vuodessa) päivää työllistymistä edistävää koulutusta vuodessa. Jos oletetaan että näitä järjestetään koulumaisesti luokkahuoneessa, johon mahtuu 20 henkilöä kerrallaan, tarkoittaa se 190 000 yksittäistä päivää yhdelle kouluttajalle. Jos kouluttaja tekee vuodessa töitä 47 viikkoa, on hänellä käytettävissä 235 työpäivää. Näin ollen tämmöisiä yksityisen/julkisen sektorin kouluttajia tarvittaisi noin 800 henkilöä. Jos opettajan palkka sivukuluineen olisi vaikkapa noin 70 000€ vuodessa, olisi tämän kustannus 56,6 miljoonaa euroa. Todennäköisesti joillekin tämmöisille kurssille osallistuville jouduttaisi myös maksamaan matkakorvaus.

KELA arvioi, että lain lisäämä byrokratia tarkoittaa heille 130-260 henkilötyövuoden lisäystä. Jos arvioimme 200 henkilötyövuoden toteutuvan, niin voisimme arvioida matalapalkkaisen kelan byrokraatin vuosikustannuksen työn sivukulkuineen olevan vaikkapa 55 000€ vuodessa. Tällä saadaan 11 miljoonan euron vuosikustannukset. Työttömyyskassoilla on myös valvontavelvollisuus seurata työttömien ”aktiivisuutta” ja he ovat arvioineet, että byrokratian kasvu vastaa suurin piirtein KELA:n byrokratian kasvua. Mutta työttömyyskassojen kustannusten kasvun maksaakin palkansaaja työttömyyskassan jäsenmaksussaan, eikä se näin ollen rasita valtion taloutta. Palkansaajan taloutta se rasittaa kylläkin, jos työttömyyskassat joutuvat tämän johdosta nostamaan perimiään maksuja. Tämä lisäisi työnteon verotusta, joka johtuu puhtaasti oikeistolaisen byrokratian lisäämisestä. Tässä heittämäni euromääräiset arviot ovat hatusta otettuja, mutta auttavat karkeasti arvioimaan mikä on byrokratian lisäämisen hintaluokka.

Ehkä olisi kuitenkin ollut järkevämpää palkata vaikkapa puolen tuhatta uutta byrokraattia kyttäämiseen sijaan vaikkapa avustamaan pienyrittäjiä ja työttömiä paperisodassa, jonka pätkätyöllistäminen heille aiheuttaa.

Työttömänä oleminen on myös hirveän byrokraattista. Mitä tarkoittaa työttömyyskassa, työttömyysetuus, ansiopäiväraha, peruspäiväraha, tai työmarkkinatuki ja montako päivää näitä voi saada? Mitä pitää huomioida jos olet alle 25-vuotias ja mitä tarkoittaa odotusaika, tai kuinka usein pitää täyttää työttömyysajan ilmoitus. Voiko työttömänä saada sairauspäivärahaa. Kun on tarpeeksi ikää, voi saada päivärahakauteen lisäpäiviä, mutta siihen vaikuttaa minä vuonna olet syntynyt. Mikä on työssäoloehto ja mitä sen kertymiseen lasketaan, tai mikä on sen tarkastelujakso. Mitä on palkkatuettu työ ja muistathan että jos olet sairaalassa tai muussa laitoshoidossa, niin et ole oikeutettu työttömyysetuuteen. Ja kaikkihan vielä muuttuu, jos sinulla on lapsia.

- Miten kukaan osaa olla byrokraatin mieliksi ”aktiivisena työttömänä”, kun nykyisen työttömyysturvaan liittyvän byrokratian opiskelu on ainakin kymmenen opintopisteen kokoinen paketti opeteltavaksi!

- Malli ei ota huomioon sitä, että työttömät ja työpaikat eivät välttämättä kohtaa koulutustaustan vuoksi

- Malli lisää yhteiskunnallisia byrokratiakustannuksia ja mahdollisesti työn tekemisen verotusta

- ”aktiivisuuden” osoittaminen voi epäonnistua huonolla tuurilla ja jos ei ole suhteita

 

Näkökulmana kolmikanta ja palkansaajaliike

Palkansaajaliikettä moititaan aina oikeistoideologiselta taholta jäykäksi. Teollisuusliiton Riku Aalto totesi twitter-viesteissään 1, 2 ja 3 minkälaisia muutoksia työttömyysturvaan on tehty viimevuosina. Missään muodossa ei siis voi sanoa, ettei työttömyysturvaan liittyvistä asioista ole voitu aikaisemmin sopia yhdessä! Miksi nyt sitten tehtiin laki ilman yhdessä sopimista?

Istuva oikeistohallitus pakotti jo aikaisemmin palkansaajat hyväksymään kipeän kilpailukykysopimuksen, joka heikensi palkansaajien ansioita ja lisäsi työaikaa ilman korvausta. Noin puoli vuotta tämän jälkeen työnantajia edustava elinkeinoelämän keskusjärjestö irtisanoi kaikki keskusjärjestösopimuksensa työntekijöitä edustavien keskusjärjestöjen kanssa, joka tarkoittaa teoriassa myös TUPOjen loppumista. Tämä oli kova paikka myös minulle liiton valtuuston jäsenenä, eikä tässä maassa olisi tällä hetkellä kilpailukykysopimusta jos tämä olisi tiedetty etukäteen. Tilalla olisi voinut olla vain ”palanneet sillat” lakkoaallon jälkeen. Kilpailukykysopimuksen yhteydessä maan oikeistohallitus antoi lupauksen, että työelämän pelisääntöjä ei heikennetä enempää tällä hallituskaudella. Kun oikeistohallitus otti vuoden vaihteen jälkeen yksipuolisesti käyttöön työttömien ”aktiivimallin” ilman kolmikantaa, tuli se rikkoneeksi tämän lupauksen.

Palkansaajaliike on kääntänyt nyt molemmat poskensa, ja nyt näyttää siltä että kolmas lyönti tulee keskelle ”nekkua”. Minä kysyn vaan, että kannattaako palkansaajan nyt ihan kaikkea ottaa, vaikka jotain kerrankin ollaan helpolla antamassa? Merkkejä kolmannen tulosta on jo. Voi olla niin, että työssä käyvää palkansaajaa ei kovinkaan paljoa sympatiaa heru työttömälle, tai ymmärrystä työttömyydelle, jos se ole ei itseä tai lähipiiriä koskaan kouraissut. Sympatiat vähenevät tulotason kasvaessa, ja henkisen mielen oikeistolaistuessa. Silti niin halutessaan palkansaajaliike kyllä todennäköisesti saisi liikkeelle riittävän määrän voimaa. ”Aktiivimallin” pitäisi kiinnostaa yhtälailla opiskelijajärjestöjä, kuin palkansaajiakin, sillä tässä ollaan luomassa mallia lähitulevaisuuden työelämälle.

Minä vain hämmästelen suuresti, että miksi ihmeessä tehtiin hätäillen byrokratiaa lisäävä malli, jonka yhteydessä suututettiin palkansaajaliike, eikä jäädä edes katsomaan seurauksia kun uutta ”aktiivimalli2” on jo valmisteilla. Onko kiire rangaista työttömiä vielä kun ehtii ja niitä vielä on, koska talous kasvaa tällä hetkellä kohisten ja työttömien määrä on ollut koko vuoden ennätyksellisen jyrkässä laskussa?

- Kolmikannan ohittaminen ei ollut pelkästään oikeistopolitiikkaa, vaan se oli myös lupauksien pettämistä. Yhteisessä linjassa tämä oli EK:n ilmoituksen kanssa. Tämä kertoo istuvan hallituksen yhteistyökumppaneista ja tämä kolmikannan, sekä luottamuksen kulttuurin tuhoaminen muistetaan palkansaajaliikkeessä, ja vielä pitkään muistetaankin.

 

Näkökulma Tanskan/Saksan/Ruotsin–malli

Suomessa yleisissä keskusteluissa vilisee eri maiden nimiä, joihin vedotaan milloin minkin muutoksen johdosta. Tässä aktiivimallissa jotkut ovat vedonneet Tanskan malliin. Todellisuudessa maita ei kuitenkaan voi verrata suoraan keskenään, koska ne ovat erilaisia muun sosiaaliturvan johdosta. Tanskan tapauksessa jo pelkästään maantieteelliset erot Suomeen verrattuna ovat valtavat. Lisäksi Tanskassa on yhtä työvoimavirkailijaa kohden 12 asiakasta, kun Suomessa niitä on 166. Työvoimavirkailijoita on lyhyen matematiikan mukaan siis noin 1145, jos työttömiä on 190 000. Tanskassa huomion keskipisteenä on työtön ja kaikki on tarkoitus pitää yhteiskunnassa mukana, mutta tämä ei Suomessa nykyisillä resursseilla voi onnistua. Tanskan työllisyysaste oli vuonna 2016 Eurostatin tilaston mukaan 77,4%, eli 4% Suomea parempi ja Ruotsin puolestaan 81,2%, eli Tanskaa noin 4% parempi. Seuraava Eurostatin päivitys tulee vasta syyskuussa.

Muistaako joku vielä noin kymmenen vuotta sitten paljon kehutun Saksan mallin? Tämä kasvatti maan tuloerot aivan uusiin lukemiin joidenkin työntekijöiden ollessa töissä jopa euron tuntipalkalla, kun toiset työntekijät tienasivat normaalia palkkaa. Tämä malli perustuikin siihen, että valtio maksoi sen yhden euron päälle niin paljon, että ihminen tuli toimeen. Tosiasiassa raha ei tule seinästä, vaan jonkun veroista, eikä tämmöinen malli ole mahdollista kuin vahvasti vientituloja saavassa Saksassa. Myöhemmin Saksassa jouduttiinkin säätämään erillinen minimipalkkalaki, mutta kahden kerroksen työmarkkinat jäivät.

Ruotsista kun yleisesti puhutaan, niin unohtuu useasti sanoa, että siellä luottamus ja yhteistyö palkansaajien ja työnantajien välillä on aivan toisella tasolla kuin Suomessa. Tämän olen itsekin huomannut kuin olen pohjoismaisia kollegoita päässyt jututtamaan ja kuulemaan heidän työnantajien edustajia. Sanomalehti Keski-Pohjanmaassa 9.1.2018 vertailtiin lyhyesti eri maiden työttömyysturvaa koskevia malleja, ja Ruotsin hallituksessa on keskusteltu käytössä olevan mallin kankeudesta ja sen byrokratian vähentämisestä.

- Herää ajatus, että onko ”aktiivimalli” yksi askel kohti ”Saksan mallia” ja työehtosopimuksissa määriteltyjen minimipalkkojen alatason rikkomista?

- Eri maita keskenään vertailtaessa ei voida ”poimia rusinoita pullasta”

- Tanskassa ja Ruotsissa työttömiä auttavien työvoimaviranomaisten henkilöstömäärä on yli kymmenen tuhannen, Suomessa noin tuhat.

 

Yhteenveto

Mikä sitten olisi oikea työkalu työllisyysasteen kasvattamiseen? Yhtä ja oikeaa työkalua siihen ei ole olemassa. Ne jotka niin kuvittelevat, keksivät helpostikin nyt tehdyn ”keppiaktiivi”-mallin. Tosiasiassa siihen ei ole voitu käyttää paljoakaan järkeä, mutta sitäkin enemmän oikeistopoliittista ajatusmaailmaa. Esille on jo monelta taholta tullutkin, että työtön ja hänen tarpeensa tulisi asettaa ensisijaiseen asemaan. Työttömän osaaminen, koulutustarpeet ja työkyky tulee kartoittaa ensimmäisenä, jotta voidaan arvioida mitä töitä hän voisi hakea ja tehdä. Työttömät eivät ole mitään harmaata massaa, vaan he kaikki ovat yksilöitä omine osaamisineen ja tarpeineen. Kaikista työttömistä ei ole hitsaajiksi, lähihoitajiksi, kokeiksi, opettajiksi tai sotilaiksi, mutta kaikista on varmasti antamaan tälle yhteiskunnalle jotakin. Se jokin pitää vain ensin löytää ja juuri siihen yksilön huomioimiseen tarvitsemme enemmän resursseja TE-toimistoihin. Jos ”aktiivimallin” sijaan olisimme samalla byrokratian kasvun hinnalla lisänneet arviolta jopa satoja tai tuhansia uusia työvoimavirkailijoita, olisi se antanut mahdollisuuden työttömän ihmisen osaamisen ja siihen liittyvien tarpeiden parempaan huomioimiseen. Näin oltaisi varmasti saatu parempi lopputulos kaikille.

”Fire and forget” on armeijakieltä, ja se tarkoittaa ohjusta joka ei laukaisemisen jälkeen tarvitse ihmisen avustusta, vaan ohjus löytää omalla tekoälyllä ja antureilla kohteeseensa. Aktiivimalli-laki käyttäytyy tämmöisen ohjuksen tavalla, ja ”aktiiviohjuksen” kohteena on työttömän ihmisen työttömyysturva. Yksittäinen työtön voi välttyä leikkurilta käyttäytymällä samoin kuin suurpedon edessä, eli tekeytymällä puolikuolleeksi tai muuten vaarattomaksi. Työtön nimittäin voi välttyä ”aktiivimallin” mukaiselta leikkaukselta, jos saa työkyvyttömyyden tai vamman perusteella myönnettyä etuutta, tai jos on hakenut työkyvyttömyyseläkettä ja odottaa siihen päätöstä.

”Aktiivimallissa” on käytetty yhtä ja samaa keinoa kaikkien työllistämiseen, mutta kuten kirjoituksesta huomaa, niin ei se ole niin yksinkertaista. Ei töissäkään käytetä samaa työkalua jokaiseen toimenpiteeseen. Aktiivimallissa käytetään vatupassia vasarana ja vispilää vessaharjana. Mutta sellaista on politiikka ja sitä saa mitä tilaa. Tilataan ensikerralla vähän parempaa.

Mutta kyllä kaiken tämän pohdinnan jälkeen se lopullinen maali verhon takaa pilkistääkin. Se on työttömyyskorvausten polkeminen niin matalalle tasolle, että sillä voidaan luoda Saksan kaltaiset halpatyömarkkinat Suomeen. Tämän ovat myös muutkin huomanneet.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Juhani Vehmaskangas

Yksi asia on unohdettu: minut ja kaltaiseni - siis "päästänsä vialliset". SEn haluan tietää, että kun minut "aktivoidaan" ja sattuu onnettomuus niin kuka kulut maksaa?

Nythän on niin, että sairaspäivärahalta tippunut "pöljä" joka ei suostu jäämään toimeentulotuen varaan joutuu olemaan ja elämään ns. vajaakuntoisena työnhakijana, kuten minä. Hyvä niin? (ota töihin?)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

SDP voisi myös paneutua siihen, miten työttömyyttä voitaisiin torjua yksityisrahoitteisten työpaikkojen määrän kasvun kautta - vaikka tosi hepreaa se demareille onkin. Oppositiodemarin matchbox onkin verojen korottamisessa ja julkisen velan kasvun kiihdyttämisessä ( joka sekin on veronkorotus tueville sukupolville ) - eikä missään muussa todellisessa tavoitteessa.

Onhan toki ikävä kritisoida hallitusta, joka sai nyt lopulta maan talouden kasvu-uralle 10 vuoden kylmästä koomasta heräten. Vasemmiston opein ja esityksin koomasta olisi tullut pysyvämpi kankeus.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

TEM:in työllisyyskatsauksessa lukee:

Marraskuussa TE-toimistoissa oli kaikkiaan 580 800. 271 300 oli täysin työttöminä. En ottaisi tuota tilastokeskusta mittarina, sillä he laskevat 1 tunnin tekevän työttömän työlliseksi.

https://www.tilastokeskus.fi/til/tyti/tyti_2016-08...

Sitten se, mikä on ollut aktiivimallissa ihmetelty tarkastusjaksoja, niin Uuden Suomen uutisessa tiivistetysti:

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/238903-kelan-tutk...

Jos haluaa katkaista alennetun tuen 4,65%, töitä pitää tehdä 2 viikkoa kokopäiväistä työtä.

Tuossa on niin paljon sekavaa, ettei kukaan tiedä tarkasti vaan on erilaisia tulkintoja.

(Yksi tulkinta on tämä.

1. tarkastelujakso 18h 65 päivää, ei onnistunut. Leikkuri iskee 4,65%
2. tarkastelujakso 2 vkoa 65 päivää, ei onnistunut. Leikkuri iskee 4,65%
3. Jne.) *Poistettu* jos uskoo tähän uuteen asiaan ja jos tulkinta on oikea, löytyy alempana EDIT-kohdassa:

Toinen tulkitsee, että 18h riittää ihan hyvin, mutta se ei riitä. Vaan sen on täytyttävä työehtosopimuksen mukaisesti, miksi sinne on pantu mukaan?

Kolmas tulkinta on se, että ihan kaikkea työtä kuten vapaaehtoistyöt tai talkootyö yms. ei voida laskea mukaan ja leikkuri iskee. Yksityinen ihminen kun ei kelpaa sellaisenaan esim. työkokeiluun, löytyy sieltä TE-keskuksen kotisivuilta:

http://www.te-palvelut.fi/te/fi/erikoissivut/kayta...

Ei tässä tule muuta kuin rumia tuloksia ja vahinkoa isolle joukolle ihmisiä, ketkä eivät vaan voi tehdä tilanteelle mitään. Paras tilanne korjata on keskeyttää tämä aktiivimalli, palauttaa takaisin korjattavaksi kunnolla ja perusteellisesti.

Asiasta toiseen: Klo 8.19 asti on toinen kansalaisaloite Kansanedustajien sopeutumiseläke poistettava kerännyt yön aikana n. 1000 lisää ja nyt 44 600 kannattajaa. Siinä on eduskunnalle toinenkin aloite käsiteltävänä, sillä se menee rikki jo tänään kun eilen oli 13 000 allekirjoitusta.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2588

Eikö nyt pitäisi nähdä varoitusmerkkejä päättäjille, että kansan mitta on täynnä?

EDIT:

Sosiaali- ja Terveysministeriö STM kertoo selkokuvin:

http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tyottoma...

EDIT 2:

Aktiivimallin lakipykäleissä lukee yksityiskohtaisissa kohdissa:

"Jos henkilölle on maksettu työttömyyspäivärahaa alennettuna edeltävältä 65 päivältä, ei tätä alennettua työttömyyspäivärahaa enää alennettaisi, vaan mahdollinen alennus tehdään aina vain täyteen työttömyyspäivärahaan. Tämän vuoksi, jos henkilö ei ole kahden peräkkäisen 65 päivän tarkastelujakson aikana ollut riittävästi työssä tai työllistymistä edistävässä palvelussa, maksettaisiin hänelle yhteensä 130 päivän ajalta työttömyyspäivärahaa, jonka
määrää olisi alennettu 4,65 prosentilla"

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset