Blog By Partanen Palkansaajan ajatuksia

Mitä sinun ei haluta tietää SOTE:sta (2/2)

SOTE:n kipukohtia

Vaikuttaa siltä, että tämän hetkinen ongelma ei niinkään ole lääkärille pääseminen, vaan nimenomaan ERIKOISlääkärille pääseminen. On selvää, että jos kunnan asukaspohja on alle 20 000, voi erikoislääkärin palvelutarjonta olla kustannuksien vuoksi hankalaa. On siis selvää, että pienissä kunnissa SOTE-palveluita on järjestettävä laajemmilla hartioilla. Kokkolassa sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluita järjestetään SOITE:n sateenvarjon alla. SOITE:lla on tällä hetkellä jonkinlaista yhteistyötä oman alueensa, Keski-Pohjanmaan lisäksi Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Keskisuomessa olevien kuntien kanssa. Nykyinen lainsäädäntö ei siis ole minkäänlainen este järjestää leveämpiä SOTE-hartioita kuntayhtymän pohjalta. Kun hallituksen kaavailema kankeasti maakuntarajoihin perustuva SOTE-uudistus tulee, tarkoittaa se enemmän tai vähemmän kaiken tähän mennessä rakennetun yhteistyön rikkomista ja aloittamista alusta. Maakuntarajat jos jotkin soisi jäävän historiaan muinaisena jäänteenä, koska jos tarkoitus on parantaa ihmisten hoitoon pääsyä, tulee palveluiden olla lähellä eikä sidottuna maantieteellisiin rajoihin. Jos hätä iskee vaikkapa kotipaikkakunnan ulkopuolella, menee ihminen jo nykyisinkin voimassa olevan valinnanvapauden mahdollistamana minkä tahansa alueen julkisiin terveyspalveluihin Suomessa jo tälläkin hetkellä. Ei tähän tarvita mitään uutta valinnanvapautta, olemassa oleva riittää vallan mainiosti.

Voiton tavoittelu

Suomalaiset on opetettu arvostamaan kotimaista koulutusjärjestelmää. Koulutusjärjestelmä mielletään kiinteäksi osaksi valtiota. Perusopetuslaissa kielletäänkin opetuksen järjestäminen taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Tämmöistä kirjausta ei ole toistaiseksi ollut tulossa mihinkään SOTE-lain osaan tai kokonaisuuteen. Minulle sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen on valtion tehtävä, koska valtion on sen kansalaisten hyvinvointia varten, ei ihmisten terveydellä tehtävää voiton tavoittelua varten. SOTE-uudistuksessa on kyse linjanvedossa siitä, että onko SOTE-palvelut valtion vai yksityisen sektorin järjestämiä palveluita. Yhdysvallat on esimerkki valtiosta, jossa SOTE-palvelut tuotetaan yksityisen sektorin toimesta. Siellä tämä rajoittamaton voiton tavoittelu ihmisten terveydellä on johtanutkin inhimillisiin tragedioihin ja kustannusten karkaamiseen pilviin, jopa kaksinkertaiselle tasolle Suomeen verrattuna.

Työntekijän asema

Jos asiakkaat vaeltavat suurestikin eri SOTE-palveluntuottajien välillä, voi se aiheuttaa suuriakin muutoksia työvoiman tarpeeseen. Tämä tarkoittaa väistämättä satunnaisia massairtisanomisia, vedoten niihin kuuluisiin ”tuotannollisiin ja taloudellisiin perusteisiin”. Tästä näkökulmasta uudistus olisi huono terveydenhuollon ammattilaisille, riippumatta siitä ovatko he töissä yksityisellä sektorilla vai julkisella sektorilla.

Kuluttajansuoja

Oletko tottunut jonkinlaiseen kuluttajan suojaan kun ostat jonkun tuotteen kaupasta? Tämän hetkisessä SOTE-mallissa sitä ei ole, eikä todennäköisesti ole edes tulossakaan. Asiakassuunnitelman noudattamista ei toistaiseksi velvoiteta. Jos uudistuksen jälkeen haluaisit valita palveluntuottajan sinulle etukäteen karsitusta valikoimasta, ei heillä olisi mikään pakko sinua ottaa vastaan, vaikka hoitosuunnitelmassa näin lukisikin. Perusteeksi riittää ”kiire”. Näin ollen voiton tavoittelun maksimoimisesta aiheutuvat hoitovirheiden jäljet jäisivät julkiselle sektorille, kuten ne valitettavasti jäävät tälläkin hetkellä. Terveiden potilaiden seulonta on jo meneillään, sillä yksityisillä palveluntuottajilla on jo terveimmästä väestönosasta, työssäkäyvistä, kattavat rekisterit heiltä ostetun työterveyshuollon kautta. Työkyvyttömän on siis turha yksityisestä hoidosta haaveilla, ei sen puoleen, eihän hänellä siihen tälläkään hetkellä varaa ole. Käsittelemättä on myös se kokonaisuus, että nyt yksityishammaslääkäripalveluita tällä hetkellä omatoimisesti omalla rahalla ostavat tulisivat julkisten kustannusten piiriin. Tämä yksistään tarkoittaa jo muutaman sadan miljoonan kustannuskasvua.

Kustannuskasvu

Näiden kustannuskasvujen hillitsemiseksi onkin asetettu hatusta vedetty tavoite säästää kolme miljardia. Tämä ei perustu mihinkään faktaan, mutta rahana tämä hatusta vedetty kani tarkoitti ainakin vielä kesällä olevien laskelmien mukaan esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla jopa viidesosan leikkausta SOTE-rahoituksesta. Myöhemmin on esitetty arvioita, että summa ei olisi niin suuri, mutta leikkaustarve on edelleen niin suuri, että erikoissairaanhoidosta tai kiinteistöistä olisi todennäköisesti pakko leikata. Saatavuus ja hoitoonpääsy siis heikkenisivät rahoituksen puutteessa, johon kunnat eivät voisi vaikuttaa enää mitenkään.

EU-kilailulaki

Jos jokin palvelu altistetaan kilpailulle, tulevat sitä jatkossa koskemaan EU:n kilpailulait. Näin on käymässä SOTE-palveluille, koska ne nyt aiotaan laittaa tarjouskilpailujen piiriin. Hallitus ei halua EU-notifiointia tälle lakikokonaisuudelle, koska siellä kävisi ilmi, että koko juttu olisi kilpailulainsäädännön vastainen. Tämä johtuu siitä, että maakunta palveluiden järjestäjänä ei voi mennä konkurssiin, kuten yksityinen yritys voi mennä. Tässä piileekin suuri vaaran paikka, sillä yksityinen voi yksinkertaisesti todeta, että bisnes ei kannata, ja panna lapun luukulle. Mutta kuka siinä tapauksessa sairaat potilaat hoitaa, jos esimerkiksi koko maakunnan SOTE-palvelut on ulkoistettu? Ei sellaisessa tilanteessa enää tyhjästä voida tuosta vain perustaa maakuntaan julkisia SOTE-palveluita kiinteistöineen! Tämmöisessä kuvitteellisessa painajaismaisessa tilanteessa vastuun joutuisivatkin kantaa muut maakunnat, heidän tai valtion rahoilla.

Mitä tapahtuu jatkossa?

Avoinna olevat kysymykset taitavat olla niin suuria, että sosiaali- ja terveysvaliokunta tuskin ehtii tuhansia sivuja käsittelemään sellaisessa aikataulussa, että SOTE tulisi valmistumaan tällä hallituskaudella. Hallituspuolueiden huuto koko hässäkän ympärillä alkaakin entistä enemmän vaikuttamaan teatterilta, joka voitaisi luokitella joko draamaksi tai kauhuksi – riippuen istuuko eduskunnassa hallituksessa vai oppositiossa. Huumoria tästä ei enää millään saa revittyä, ei edes sellaista vahingoniloista huumoria.

 

P.S.
SOTE:en liittyvät lait ovat olleet vuoden sisällä niin suuressa jatkuvassa muutoksessa, että osa tässäkin kirjoituksessa mainituista asioista voi olla vanhentuneita jo muutaman kuukauden sisällä.

P.S.2
Hyvä valittaja esittää vaihtoehtoja nykymenolle. Yli puoluerajojen kannatusta on palvelusetelille, miksi olemassa olevaa, kenties maailman parasta järjestelmää, ei tarkastella palvelusetelijärjestelmää laajentamalla? Tästä on puhunut viimeksi mm. Paula Risikko.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Blogistin toteamus, että "hyvä valittaja esittää vaihtoehtoja nykymenolle", on aiheellinen, mutta kovin pitkälle unohdettu. Jo hallituksen olisi pitänyt tarkastella miksi keskeisimmät muut mahdollisuudet eivät sen mielestä tulisi sote-uudistuksessa kysymykseen. Ilman vaihtoehtojen avointa näyttämistä ja punnitsemista on mahdotonta tehdä objektiivisia päätöksiä.

Pettynyt voi olla myös oppositiopuolueiden suhtautumiseen. Periaatteellinen vastustaminen ei riitä vaan pitäisi olla sekä perusteluja että todellisia vaihtoehtoja. Nyt oppositio on kyennyt esittämään vain pintaraapaisun tasoisia vastaesityksiä. Hallituksen (tai oikeastaan Hetemäen) perustelut olisi voinut perusteellisesti tyrmätä, mutta siinäkin jätettiin menemästä pintaa syvemmälle.
Pientä anteeksiantoa flegmaattisuudesta voidaan oppositiolle kuitenkin suoda siitä, ettei sillä ole hallituksen valmistelukoneistoa vastaavia resursseja. Kaiken kukkuraksi hallitus on käyttänyt ennen näkemättömällä tavalla rahaa vielä hyväksymättömän esityksensä markkinointiin - jopa mainostoimistojen tekemin mainoksin mediassa. Sellainen ei mielestäni kuulu demokratiaan, vaikka apulaisoikeuskansleri pitikin sitä oikeutettuna "tiedottamisena".

Myös media on vaikuttanut muiden sote-vaihtoehtojen näkymättömyyteen. Esimerkiksi Helsingin Sanomilla ja Suomen Kuvalehdellä on vahva hallituksen sote-uudistusta puoltava kanta. Se näkyy paitsi todellisten vaihtoehtojen pimentämisenä myös jopa asiallisten kommenttien epäämisenä ja poistamisena. Eräs hallituksen esityksen kritiikkiä hämärtävä piirre on varsinkin Helsingin Sanomissa ollut myös varsin asiattoman kommentoinnin salliminen. Siis hallituksen sote-esityksen arvostelua on saatu monin tavoin laimennettua ja puolustavia näkökantoja vahvistettua.

Sote-uudistuksessa käytetyt menettelytavat osoittavat demokratian rappion olevan syvällä.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Ei muuten pidä paikkaansa. Niin opposition suunnalta, asiantuntijoilta, että jopa hallistuspuolueiden sisältä (Lepomäki, Vapaavuori) on esitetty koko ajan myös vaihtoehtoja soten ongelmiin. Mutta niitä ei olla kuunneltu. Ja sen jälkeen on valitettu, ettei vaihtoehtoja esitetä. Suoraan sanottuna koko hallituksen (etenkin kokoomuksen) vaihtoehtojen puutteesta puhuminen on pelkkää hämäystä. Ja jostain syystä media on uskonut tuohon vaikka asia olisikin ollut helposti tarkastettavissa.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Pysyn kyllä kannassani. Lepomäen ym. mallit ovat nekin olleet vain pintaraapaisuja eli lähinnä yksityiskohtia ilman koko terveydenhuoltojärjestelmän kunnollista tarkastelua.

Tuskin voit myöskään väittää, että esimerkiksi Hetemäen "perustelut" olisi perin juurin ruodittu. Lähinnä Lasse Lehtonen on niihin puuttunut, mutta selvätkin asiat on silti jätetty hallituksen puolelta myöntämättä. On ihan hirveää miten totuus voidaan politiikassa sivuuttaa vain muutaman äänen enemmistöllä eduskunnassa.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä Vastaus kommenttiin #5

Asiantuntijapuolelta olen tutustunut mm Aki Lindenin (HUS toimitusjohtaja useita kannanottoja) ja Janne Aaltosen (myös HUS - etsi kapitaatiomaksu) teksteihin.

Vihreiltä parin vuoden ikäinen teksti:
https://www.vihreat.fi/vihreita-linjoja-sosiaali-t...

Uudempi kannanotto:
https://www.vihreat.fi/blogit/touko-aalto/2018/03/...

Näin aluksi. Itse olen Espoon (ja vihreiden) edustajana HUS:n valtuustossa ja ainakin minä olen ehtinyt tutustumaan moniin kannanottoihin SOTEsta ja voin vakuuttaa, että että vaihtoehtoja on esitetty varsin tiheään, mutta jostain syystä uutisiin yleensä päätyy kritiikki mutta ei niinkään se vaihtoehtopuoli.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen Vastaus kommenttiin #6

Joka tapauksessa oleellista asiassa on, että selkeät vertailut erilaisten ratkaisujen eduista ja haitoista puuttuvat eikä perinteisestä ajattelusta poikkeavia mahdollisuuksia ole otettu kuuloonkaan. Tosin eihän hallitus ole kyennyt edes oman ehdotuksensa talous- ym.-vaikutuksia selkeästi dokumentoimaan vaan on alentunut suoranaiseen harhaanjohtamiseen valjastaen siihen myös virkamiehet ja median (ainakin mainonnan jopa rahalla ostamalla).

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä Vastaus kommenttiin #8

Valmistelun luonteen ja laajuuden vuoksi riittävän kattavien vertailujen teko on likimain mahdotonta (SOTE-uudistuksen lainsäädäntö on noin 3800 sivua). Pelkästään perustuslakivaliokunnan viimeisimmän lausunnosta hallituksen antama vastine oli 120 sivua. Eli tuo ei ole mediakamaa.

Asiaa vaikeuttaa myös se miten SOTE-uudistusta on tehty, eli se on elänyt koko ajan ja kun oikeastaan kaikki vaikuttaa kaikkeen, millään hallituksen ulkopuolisella taholla ei ole resursseja pysyä muutosten ja niiden seurannaisvaikutusten perässä ja samalla tehdä ajantasaisia yhteenvetoja ja vertailuja hallituksen ja vaikkapa oppostion esitysten välillä.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen Vastaus kommenttiin #9

Vertailu sivumäärän perusteella on todellakin mahdotonta. Nyt pitää kuitenkin huomioida, että hallituksen esitys on monimutkaisin mahdollinen, jolloin siihen on jo alkuperäisen suunnitelman laatimisvaiheessa pitänyt laittaa paikkaa paikan päälle. Se tarkoittaa samalla, että lakien toimeenpano tulee olemaan erittäin haasteellista. Myös monimutkaisten lakien muuttaminen on vaikeaa. Silti pidän selvänä, ettei hallituksen esityksen laajuus aseta vaikeuksia eri mallien vertailulle.

Väittäisin, että esittämäni pelkistetty terveydenhuoltojärjestelmä (http://ahkalevisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25...), joka tuskin tarvitsisi lakiesityksenä edes 380 sivua, pystyisi selkeydessään vastaamaan kaikkiin tulevaisuuden haasteisiin ylivoimaisesti hallituksen esitystä paremmin. Lisäksi se toteuttaisi muutenkin sote-uudistukselle asetetut tavoitteet valinnanvapautta ja kilpailua myöten ilman ainuttakaan kompromissia.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Blogistin toteamus, että "hyvä valittaja esittää vaihtoehtoja nykymenolle", on aiheellinen, mutta kovin pitkälle unohdettu. Jo hallituksen olisi pitänyt tarkastella miksi keskeisimmät muut mahdollisuudet eivät sen mielestä tulisi sote-uudistuksessa kysymykseen. Ilman vaihtoehtojen avointa näyttämistä ja punnitsemista on mahdotonta tehdä objektiivisia päätöksiä.

Pettynyt voi olla myös oppositiopuolueiden suhtautumiseen. Periaatteellinen vastustaminen ei riitä vaan pitäisi olla sekä perusteluja että todellisia vaihtoehtoja. Nyt oppositio on kyennyt esittämään vain pintaraapaisun tasoisia vastaesityksiä. Hallituksen (tai oikeastaan Hetemäen) perustelut olisi voinut perusteellisesti tyrmätä, mutta siinäkin jätettiin menemästä pintaa syvemmälle.
Pientä anteeksiantoa flegmaattisuudesta voidaan oppositiolle kuitenkin suoda siitä, ettei sillä ole hallituksen valmistelukoneistoa vastaavia resursseja. Kaiken kukkuraksi hallitus on käyttänyt ennen näkemättömällä tavalla rahaa vielä hyväksymättömän esityksensä markkinointiin - jopa mainostoimistojen tekemin mainoksin mediassa. Sellainen ei mielestäni kuulu demokratiaan, vaikka apulaisoikeuskansleri pitikin sitä oikeutettuna "tiedottamisena".

Myös media on vaikuttanut muiden sote-vaihtoehtojen näkymättömyyteen. Esimerkiksi Helsingin Sanomilla ja Suomen Kuvalehdellä on vahva hallituksen sote-uudistusta puoltava kanta. Se näkyy paitsi todellisten vaihtoehtojen pimentämisenä myös jopa asiallisten kommenttien epäämisenä ja poistamisena. Eräs hallituksen esityksen kritiikkiä hämärtävä piirre on varsinkin Helsingin Sanomissa ollut myös varsin asiattoman kommentoinnin salliminen. Siis hallituksen sote-esityksen arvostelua on saatu monin tavoin laimennettua ja puolustavia näkökantoja vahvistettua.

Sote-uudistuksessa käytetyt menettelytavat osoittavat demokratian rappion olevan syvällä.

Käyttäjän PerttiAaltonen kuva
Pertti Aaltonen

"Perusopetuslaissa kielletäänkin opetuksen järjestäminen taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Tämmöistä kirjausta ei ole toistaiseksi ollut tulossa mihinkään SOTE-lain osaan tai kokonaisuuteen".

Myös vuokra-asuntoja vuokraavilta yhtiöiltä voisi kieltää voiton tuottamisen. Tässä olisi oppositiolla hyvä mahdollisuus tehdä todellinen, merkitsevä vaalilupaus.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Pari huomiota Partasen listasta:

Lisäyksiä:
Paikallisdemokratian rapautuminen.
Perustuslakiin on kirjattu paikallisten ihmisten oikeus päättää palveluistaan, vaikka tämä menee läpi perustuslakivaliokunnan, näen uudistuksen silti kaventavan paikallisdemokratiaa ja heikentävän ihmisten mahdollisuutta vaikuttaa palveluihinsa. Käytännössä maakuntavaltuusto keskittää valtaa maakuntien suuriin kuntiin ja pienemmiltä kunnilta vaikutusmahdollisuudet katoavat. Tässä lisäongelmana on vero-ohjauksen siityminen paikallistasolta valtakunnan tasolle jolloin maakuntavaltuustojen tehtäväksi jää niukkuuden jakaminen. Käytännössä asiaa voisi vähän parantaa antamalla maakunnille verotusoikeus.

Muita kommentteja:
Kapitaatiomaksun vaikutuksista Aaltonen kirjoittaa hyvin, kannattaa tustustua.

Säästötavoitteesta on hyvä huomata, että laskennalliset säästöt oletetaan saavan digitalisoinnista, mutta tämä on hämäys, sillä samat toimet tulee tehdä ja pääosin tehdään riippumatta SOTE-uudistuksen toteumisesta. Eli säästöt (toteutuvat tai ei) ovat uudistuksesta riippumattomia.

On myös hyvä ymmärtää, että vaikutuksiltaan suomalainen järjestelmä on yksi kaikkein tehokkaimmista hinta/laatusuhteeltaan. Siinä on varmasti parantamisen varaa, mutta valitettavasti hallituksen ehdotusten painopiste on kokolailla muualla kuin itse järjestelmän parantamisessa, maakuntauudistus ei korjaa ongelmia, eikä sitä tee myöskään valinnanvapaus (tai yksityistäminen). Itse asiassa paljon esillä ollut ongelma (jonotusajat lääkärille) voitaisiin saada kuntoon 100-200 miljoonan panostuksella terveyskeskuslääkäreiden määrään - tähänkään ei tarvita kaavailtua SOTE-uudistusta.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Asiallinen keskustelu sote-uudistuksesta on ilahduttavaa.

Paikallisdemokratian häviämiseen liittyy samalla palvelujen keskittyminen suuriin kaupunkeihin. Tässä mukamas tähdätään säästöihin, mutta totuus on paljon mutkikkaampi. Itse asiassa kaavaillut säästöt tukisivat vain valtion rahataloutta ja erityisesti terveysyritysten voittojen maksimointia. Totta kai terveydenhuolto olisi teknistaloudellisesti edullisinta keskittää yhteen vaikkapa Helsinkiin sijoitettuun suuryksikköön, jolloin kaikki mittakaavaedut saataisiin hyödynnettyä. Sen sijaan kansantalouden ja -terveyden kannalta tilanne olisi aivan surkea elleivät kaikki muuttaisi Helsinkiin.

Vastaavasti hallituksen esitys tulisi läpi mennessään johtamaan terveydenhuollon keskittymiseen 18 kaupunkiin. Kansantalouden kannalta pitäisi keskittämisen sijaan löytää tasapaino, jossa hoidon mittakaavaedut, potilaiden matka-/kuljetuskustannukset ja työajan menetykset sekä hoitoon pääsyn nopeuteen liittyvät kustannukset olisi optimoitu. Sote-uudistuksella tulisi olla myös näkökulma tulevaisuuteen, jossa ennaltaehkäisevä toiminta etädiagnostiikka ja ylipäätään hajautetut ja tietotekniikan tukemat palvelut ovat jo näköpiirissä. Näin ollen yksisilmäinen nykyisiin taloudellisiin kustannuksiin tuijottaminen edustaa muutenkin jo mennyttä aikaa.

Terveydenhuoltoon liittyvää kysymystä demokratiasta on käsitelty aika tavalla kyseenalaisista lähtökohdista. Esimerkiksi maakuntien verotusoikeudella ei ole mielestäni enää mitään tekemistä lähidemokratian kanssa. Samoin maakunnat ovat joka tapauksessa liian kaukana ihmisistä, jotta voitaisiin puhua lähidemokratiasta. Jotkut ymmärtävät lähidemokratiana sen, että puolueet voivat olla pelissä mukana. Kuitenkin käytännön terveydenhuolto liittyy politiikkaan kovin ohuesti. Eihän kukaan tietääkseni kaipaa poliitikkoja yksityiseen terveydenhuoltoonkaan. Keskussairaaloiden ja erikoisterveydenhuollon takia sairaanhoito pitää kokonaisuudessaan organisoida sairaanhoitopiireihin, joissa kuntalaisten ruohonjuuritason osallistuminen olisi kuitenkin suotavaa.

Kapitaatiomaksu on aivan järjetön kyhäelmä, joka ilmeisesti onkin laadittu lähinnä yritysten etuja silmällä pitäen. Kaiken kaikkiaan hallituksen suunnitelmasta aiheutuvat lisäkustannukset ovat aivan järkyttäviä: kapitaatiokorvausten kanssa päällekkäiset kustannusten, 1,1 mrd, lisäksi tulisivat tällä hetkellä itse kulunsa maksavien korvaukset 0,9 mrd, palkkojen harmonisointi 0,7 mrd, työterveyshuollon ja terveysvakuutusten päivystyksen lisäkulut 3 mrd, maakuntahallinnon kustannukset 0,5 mrd, monimutkaistuvan tietotekniikan lisäkustannukset 1 mrd sekä yritysten voitot, markkinointikulut ja päällekkäiset investoinnit 1 mrd. Yhteissumma on siis karkeasti 8 mrd €/v. Jos sitten vielä otetaan nykyjärjestelmän sijaan vertailukohteeksi ehdottamani pelkistetty terveydenhuoltomalli (http://ahkalevisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25...), sote-uudistuksen lisäkulut menevät yli kymmenen miljardin. Silti hallitus kehtaa puhua 3 mrd €/v säästöistä.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Ehkä yksi tärkeimmistä kysymyksistä jää usein vähän sivuun.

Eli se, että kun tehdään isoja muutoksia monimutkaiseen järjestelmään syntyy helposti ongelmia. Keskusteluissa asiasta on usein viitattu siihen, että seuraava hallitus joutuu korjailemaan nykyistä esitystä jos se menee läpi.

Terveydenhuollossa tämä ei vain ole ihan noin yksinkertaista, sillä jokainen ongelma vaikuttaa potentiaalisesti monien ihmisten hoitoon ja jos tilanne sotkeutuu kovin pahasti voi lukemattomien ihmisten hoito heikentyä tai heidän hoitoon pääsynsä saattaa vaarantua.

Yksi mahdollisista ongelmista on sotepalveluiden rahoituskatto, eli hallitus kaavailee supistuvaa maksimisummaa terveydenhoitoon. Mitä sitten tapahtuu jos maakunnat havaitsevat puolessa välissä kautta, etteivät rahat riitä? Ne koittavat säästää kaikesta mistä pystyvät, ja esimerkiksi kalliimpia lääkkeitä korvataan halvemmilla (osin heikommin vaikuttavilla), tarpeellisia tutkimuksia karsitaan ja monen vakavan taudin havaitseminen siirtyy myöhäisemmäksi (mikä lisää sekä hoitokustannuksia että tappaa osan potilaista koska hoito aloitetaan liian myöhään).

Eli liian monimutkainen ja ainakin osin toiveajatteluun nojaava SOTE tulee pahimmassa tapauksessa maksamaan ihmishenkiä.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Olen täysin samaa mieltä, että aivan liian paljon on rakennettu sen varaan, että jos vikoja on, ne VOIDAAN korjata myöhemmin. Sote-uudistuksen tapauksessa se on kuitenkin osin jopa mahdotonta tai tolkuttoman kallista. Kun mitään todellista hengenhätää päätöksen tekemiseen ei ole, on parempi tehdä valmista kuin sekundaa. Valmisteluun käytetty aika ja se, ettei mikään voi olla täydellistä, ovat täysin ääliömäisiä perusteluja, joita ei pitäisi kuulla valtakunnan johdossa olevilta.

Hallituksen järjestelmää monimutkaistavasta esityksestä todennäköisesti seuraisi ainakin jonkinlainen kaaos - jos ei muuten niin taloudellisesti.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset