Sivullisia kärsijöitä ei ole olemassakaan
Teollisuusliitto ja ammattiliitto PRO ilmoittivat aloittavansa ylityökiellon 17.09.2018 klo. 00:00 alkaen. Kuten arvata saattoikin, alkoi välittömästi työnantajaleiristä valitteluita, eli ex-puolueettoman ex-valtakunnansovittelijan, Minna Helteen taholta. Hänen mukaansa nämä toimet kohdistuvat yrityksiin jotka ovat ulkopuolisia osapuolia tässä riidassa. No eivät todellakaan ole. Työnantajat ovat tällä vaalikaudella saavuttaneet mm. työnajan pidennyksen 24 tunnilla, lomarahan leikkaukset julkiselta sektorilta, eläkemaksujen työntekijänosuuden nostamisen, ansiosidonnaisen päivärahan leikkaamisen, vuorotteluvapaalle pääsemisen vaikeuttamisen, vuosilomalla sairastumisen karenssipäivien lisäämisen, ammatillisen koulutuksen reformin jolla mahdollistetaan nuorten käyttö ilmaisena työvoimana. Ex-puolueeton, todellakin! Jos sattuu, niin sattuu täysin oikeaan paikkaan, siihen joka tästä on hyötynyt.
Kaikkonen puolestaan haistoi koko touhussa politikoinnin hajua. Miksi Kaikkosen mielestä puolustaminen on politikointia, mutta hyökkääminen ei? Eikö irtisanomissuojan purkaminen lakiteitse ja lain säätäminen olekaan poliittisen prosessin seurausta tai politiikkaa? Miksi työntekijäjärjestöjä syytetään politiikan tekemisestä, mutta työnantajajärjestöjä ei?
Kolmikanta oleellinen osa tätä tarinaa
Kolmikanta tarkoittaa sitä, että valtio, työntekijät ja työnantajat keskustelevat jostakin asiasta, ja sitten yhdenvertaisista lähtökohdista saavuttavat jonkinlaisen yhteisen lopputuloksen. Kolmikanta muodostui Ranskassa ja Britanniassa jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun työntekijöille luvattiin paikat päättävissä pöydissä, jos he jaksavat sodan aikana puurtaa tavallista huonommissa työoloissa. Suomessa tämä sama prosessi tapahtui toisessa maailmansodassa, niin sanotussa tammikuun kihlauksessa.
Työnantajamyönteisen Sipilän hallituskausi alkoi suoranaisella myrskyvaroituksella, kun silloisessa pakkolakipaketista pilkotti mm. 100 tuntia lisää työaikaa, vuosiloman lyhentäminen, sairauslomapalkan leikkaus ja arkipyhien muuttaminen työpäiviksi. Olipa joissakin keskusteluissa myös sunnuntailisien poistaminenkin. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka ovat työnantajaliittojen pitkän tähtäimen haaveita.
Jos Suomi olisi kolmipyörällä ajava pieni huoleton mutta reipas lapsonen, niin mitä tapahtuisi, jos kolmipyörästä lähtisi yksi rengas pois? Sitä olisi jokaisen hyvä miettiä sunnuntaina puolen yön jälkeen, kun alkaa maanantai ja ylityökielto.
Kärsitty tässä ollaan eikä kaikki ole ollut mukana talkoissa niin kuin oli puhetta. Et tietysti voinut luetella yhtään niitä positiivisia asioita, mitä on saatu aikaan vai eikö niitä mielestäsi ole?
Hyvä asia on tässä se, ettei ay-liike ole nyt ainakaan heti puuhaamassa yleislakkoa Suomeen. Se olisi tuhoisaa maamme talouden kannalta. Ylityökielto on aloitus pehmimmästä päästä, jos sitä näin voi kutsua. Pidetään oikeuden- ja suhteellisuudentajumme tallella eikä panna maata sekaisin. Johan meidän talous sakkasi 10 vuotta.
Ilmoita asiaton viesti
Selvä juttu. Velaksi siis Suomessa pitää elää.
Ja ilmeisesti pääluottamusmieheltä on selkeästi unohtunut, että moni hänen luettelemistaan työnantajan saamista asioista on maaräaikaisia ja niitä kompensointiin veronalaennuksilla ja nyt viimeksi kertakorvauksella.
Olen aina ihmetellyt sitä että mikä järki tai pointti on siinä että lomalla sairastuminen siirtää lomaa. Paitsi siinä että omaa vastuuta ei haluta ottaa mistään itselle vaan siirretään ne muille.
Ilmeisesti näitä uutisia voidaan tulevaisuudessa odotella lisää
https://www.iltalehti.fi/talous/201809122201194939…
Ilmoita asiaton viesti
Voitte aloittaa aivojumpan vaikka ajattelemalla mikä on loman tarkoitus.
Jatketaan keskustelua kun se on teille selvinnyt.
Kompensoitiin veronmaksajien rahoilla. Eli siis kenen rahoilla. Se oli siis yritystukea. Työntekijät siis kompensoivat tätä järjestelyä omilla rahoillaan. Mistä nämä kompensaatioon laitettavat rahat on nyt pois?
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin tämän lehden kommentissa 17.6.2011 ”Suomen tie on Kreikan tie”. Tällä tiellä Suomi-neito näyttäisi kulkevan ja sen tien loppupäässä on odottamassa ja tervehtimässä troikka (EU, EKP, IMF) eli Euroopan unioni, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto.
Siinä vaiheessa me siirrymme kolmikannasta yksikantaan, jossa troikka antaa määräyksiä, kuinka asioita hoidetaan. Näin kävi Kreikassa ja niin näyttäisi käyvän myös Suomessa. Paikallisesta parlamentista tuli täysin ”kumileimasin” Kreikassa.
Suomi-neito oli muutaman tunnin päässä holhouksesta 1990-luvulla. Kuvitelmat siitä, etteikö tämä voisi toistua, ovat puhdasta utopiaa. Ilman Saksan apuun tuloa Suomi-neito olisi joutunut holhoukseen.
Linkin lukuja katsellessa on todettava, että meillä ei pitäisi olla varaa lakkoiluun ottaen huomioon sen, että kilpailijamaissa Ruotsissa ja Saksassa lakot ovat harvinaisia.
Suomi elää pitkälti viennistä. Ilman tilauksia ei ole työtä – ilman työtä ei ole työpaikkoja.
https://stat.fi/til/tta/2017/tta_2017_2018-04-27_t…
Ilmoita asiaton viesti
Jukka. Tuo on raaka totuus. Ymmärrän ay-liikkeen närkästyksen, mutta tässä ammutaan helposti norsupyssyllä kärpästä. Toivottavasti homma ei lähde lapasesta nyt, kun lähdetään ay-koneistoa lämmittelemään. Maltti on valttia, liikenteessäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Maassa on menossa voimakas talousbuumi, mutta valtion velka lisääntyy.
Mikähän tämän tien päässä odottaa? Tietääkö Petri Partanen?
Ilmoita asiaton viesti
Jos katselet linkkamaasi artikkelia, voit lukea sieltä seuraavaa:
”Osallisia työntekijöitä ja menetettyjä työpäiviä oli vähän.
Vuonna 2017 työtaisteluihin osallisia työntekijöitä oli 17 377 ja menetettyjä työpäiviä kertyi 23 077. 2000-luvulla ainoastaan vuosina 2008, 2012 ja 2016 on ollut vähemmän osallisia työntekijöitä ja menetettyjä työpäiviä.”
Mitä tulee Saksan ja Ruotsin lakkoiluun, niin niiden vähyyden merkittävä syy on toisenlainen sopimiskulttuuri ja työntekijöiden osallistuminen. Myötämääräämisoikeus ja henkilöstön edustajien mukanaolo mm yritysten hallituksissa aikaansaavat todellista sopimista ennenkuin tulehtunut tilanne pääsee syntymään sanelun seurauksena.
Tämä taas ei Suomessa sovi eikä EK ole valmis päästämään työntekijöitä vastaavaan asemaan. Näissä asioissa on kaksi puolta ja harvemmin syys löytyy vain ja ainoastaan toisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä sitten on paljon ja mikä vähän. Itseäni harmittaa ihan jokainen hukkaan heitetty työura. Tuossa uhrattiin kolmen ihmisen koko työpanos urallaan, jollekin ilmeisen tärkeälle. Yksilöperspektiivistä tuntuu pahalta ajatella, olenko se minä joka uurastan 40 vuotta, jotta saataisiin liiton lakkopäivän vaikutus kurottua umpeen.
Ilmoita asiaton viesti
Useimmat lakot kohdistuvat henkilöstön vähentämisiin tuotannollis-taloudellisista syistä tai kokonaisten toimintojen lopettamiseen. Kuten on useasti todettu, niin näillä syillä irtisanominen on Suomessa Euroopan helpoimpia. Näitä vastaan lakkoillaan.
Hallitushan Lindströmin johdolla on ”tiedostanut” ongelman, mutta samalla kertonut ettei tälle epäkohdalle hallituskaudella tehdä mitään. Irtisanomisen helpottaminen henkilökohtaisista syistä sen sijaan kerkeää mainiosti.
Tuo juuri sinun tekemä paikko oli kyllä hauska.
Tuossa lähtee taas tulipalon avittamana, mutta myös sopivalla lainsäädännöllä koko tehdas ja 450 työpaikkaa Porista.
https://yle.fi/uutiset/3-10400367?origin=rss
Ilmoita asiaton viesti
Irtisanomisia vastaan lakkoilu ei jotenkin uppoa minun tajuntaani. Jos työnantaja irtisanoo, koska ei ole varaa pitää kaikkia työntekijöitä, työntekijöiden spontaani ratkaisu on vähentää työnantajan tuottavuutta? Kai tuossa joku kiero logiikkakin on, mutta spontaanisti tuntuu että tuossa pahennetaan omaa tilannetta entisestään.
Ilmoita asiaton viesti
Mä en tiedä onko sulla Max tuotannollis-taoudellisista syistä irtisanomiseen oikeasti noin naiivi suhtautuminen vai teeskenteletkö vaan.
Jos me vaikka katsotaan Nokian ja Alcatelin yhdistymistä,niin mitään liketaloudellisia perusteita ei ole sille, että Ranskassa vähennettiin noin sata ja se sai jopa lisää tutkimustoimintaa. Suomessa taas väkeä vähennettiin yli tuhat.
Juuri mainitsemani lain vuoksi näitä löytyy lukuisia vastaavia.
Löytyy myös paljon niitä, jossa firma tekeee loistavaa tulosta, mutta päättää silti vähentää saadakseen vielä.
Lisää aiheesta vanhassa blogissani Huonosti näytelty saippuasarja nimeltään YT-neuvottelut irtisanomisista.
http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/24…
Ilmoita asiaton viesti
Naivi? Olisin ennemminkin ajatellut että inhorealistinen. Koko ajatuksenihan perustuu olettamalle, että irtisanomisia tehdään, koska niillä uskotaan päästävän parempaan kannattavuuteen. Joskus jopa lyhyellä tähtäimellä optimoiden pitkän tähtäimen kustannuksella. Ei siinä mitään pakkoa tietenkään ole, ellei konkurssi uhkaa. Jos silloin ruvetaan heikentämään kannattavuutta lakkoilemalla, lisääntyy kustannusten karsimisen (lue irtisanomisten) tarve, asetetun tuottavuustavoitteen saavuttamiseksi.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, mitkäköhän olivat perusteet väen vähentämiselle Nokian ja Alcatelin yhdistyessä, elleivät liiketaloudellisia?
Ilmoita asiaton viesti
”Ihan uteliaisuuttani kysyn, mitkäköhän olivat perusteet väen vähentämiselle Nokian ja Alcatelin yhdistyessä, elleivät liiketaloudellisia?”
Tämä on taas tätä kissahiirileikkiä, kun haluat ymmärtää väärin vaikka älykkyys riittää kyllä mainiosti päättelemään tarkoituksen. Tarve irtisanomisille syntyy liikeotiminnasta, mutta syy ja tarve sille, että ne tehdään nimenomaan Suomesta eivät ole niitä. Voit katsella Macronin kannaottoa asiaan ja Ranskan oman väkensä puolensa pitämistä ja sitten Sipilän hallituksen toimia mikäli kiinnostaa.
Ilmoita asiaton viesti
En todellakaan ymmärtänyt tahallani väärin, vaikka mitä ilmeisimmin en ymmärtänyt mitä tarkoitit. Eli irtisanottiin liiketalodellisin perustein, mutta enemmän Suomesta kuin Ranskasta koska se oli helpompaa. Jotenkin noin vai?
Syy ymmärtämättömyyteeni on, että en edelleenkään ymmärrä miten yhtiön halu irtisanoa 1100 henkilöä muuttuisi pienemmäksi luvuksi lakkoilemalla? Lähinnä päinvastoin.
Ilmoita asiaton viesti
”Myötämääräämisoikeus ja henkilöstön edustajien mukanaolo mm yritysten hallituksissa aikaansaavat todellista sopimista ennenkuin tulehtunut tilanne pääsee syntymään sanelun seurauksena.”
Niko, kyllähän tuo on asia, josta pitäisi pystyä Suomessakin päättämään, mutta onko liian hyvä asia ollakseen totta vai miksi EK haraa näin hyvältä asialta kuulostavaa asiaa vastaan?
Ilmoita asiaton viesti
En osaa sanoa, mutta niin kauan kuin näin on, niin paikallinen sopiminen ei kunnolla etene. Ei voida ottaa Saksan tai Ruotsin mallista vain työnantajaa miellyttävää puolta. Ehkä suomalaiset yritysjohtajat eivät vaan halua työntekijöiden edustusta yrityksen päätöksentekoon. Edelleen suomalaisessa johtamiskulttuurissa mennään jälkijunassa eikä uskota avoimuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen pitäisi luopua yleissitovuudesta Ruotsin ja Saksan malliin. Mitä yleissitovuudesta luopumiseen tulee, niin työntekijäpuolen ay-johtajilla riittää kyllä siihen vastaan sanomista. Motiivi on täysin looginen. Se tietäisi ay-johtajien vaikutusvallan huomattavaa heikentymistä työmarkkina-asioissa ja ammattiliittojen jäsenmäärän vähenemistä.
Ay-puolella on vaikea ymmärtää sitä tosiasiaa, että Suomi-neito ei omista euroa. Euron omistaa EKP, jossa Suomi on mukana 1,8 %:n osuudella. Tämän johdosta on sopeuduttava nykytilanteeseen täysin eri tavalla kuin oli voimassa markka-aikaan, mikäli halutaan pitää kiinni kansainvälisestä kilpailukyvystä.
Saksan malli vaikuttaisi erinomaiselta, kuten oheinen linkki osoittaa. Sillä maa on saatu nostettua sodan raunioista Euroopan ”talousveturiksi.” Tästä Suomikin saa nauttia mm. elpyneen telakkateollisuuden myötä, jonka saksalainen Meyer-perheyhtiö käynnisti Turussa.
https://www.yrittajat.fi/uutiset/558486-euroopan-t…
Ilmoita asiaton viesti
Niin, siinä Saksan mallissa artikkelissakin on tuo loppuosa, jota ei voi jättää pois kokonaisratkaisusta:
Työntekijöiden osallistumisoikeus päätöksentekoon
Toinen väylä paikalliseen sopimiseen on työntekijöiden osallistumisoikeus yrityksen päätöksentekoon.
Osallistuminen on porrastettu. Vahvin oikeus on työnantajan kanssa täysin tasavertainen oikeus olla päättämässä yrityksen asioista.
Työntekijät ja työnantaja voivat päättää seuraavista:
– Säännöllisen päivittäisen työajan alkamis- ja lopettamisajankohdat, tauot
– Työajan sijoittuminen yksittäisille työpäiville
– Työvuoroluettelot
– Varallaolon järjestäminen
– Liukuvan työajan käyttöönotto
– Työajan seuranta, vaatetus, tupakointikielto
– Lomauttamiset
-.Lomasuunnitelma
Ilmoita asiaton viesti
Käsitykseni mukaan Suomessakin monesta noista asioista voidaan sopia ja sovitaan työpaikoilla. Tosin suomalaisten työehtosopimusten sanamuoto on ”voidaan sopia”.
Isoissa yrityksissä lomautukset käsitellään yt-menettelyssä, pienissä niistä keskustellaan muuten. Ainakin pienissä yrityksissä pystytään sopimaan siitä, että haluaako joku jäädä lomautetuksi toisen sijaan. Joskus on niitä tapauksia, joissa ikääntynyt työntekijä sanoo, että hän voi olla lomautettuna ja joku nuorempi perheellinen voi jäädä töihin.
Vuosilomat tosiaan lain mukaan määrää työnantaja. Ennen loman määräämistä työntekijälle tulee antaa mahdollisuus sanoa mielipiteensä loman ajankohdasta. Käytännössä lomasuunnitelmat menevät niin, että työnantaja kyselee lomatoiveita ja mahdollisuuksien mukaan määrää lomat toiveiden mukaan. Välillä toiveita ei käytännöllisistä syistä voida antaa toivomuksen mukaan. Esim. VR ei voi antaa kaikille veturinkuljettajille lomaa samaan aikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko myötämääräämisoikeuden ratkaisu siinä, että yksi hallityspaikka korvamerkitään henkilöstön edustajalle, mutta valinta säilyy yhtiökokouksella? Henkilöstön edustaja hallituksessa on varsinkin leikkaustilanteessa kullanarvoinen. Vaikka olisi hallituksen kokouksessa mitä mieltä, edellyttää lojaliteettivelvoite päätöksen puolustamista kun kokouksesta poistuu.
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin joidenkin vakuutusyhtiöiden hallituksissa on henkilöstön edustus. Tosin siellä henkilöstöä edustaa ay-liikkeen johtaja. Hallituksen jäsenyys tuo myös vastuuta.
On niitä ruotsalaisia toimitusjohtajia ollut viime aikoina ainakin kahdessa yhtiössä, Stockmannilla ja Caverioniolla. Niissä kummassakin ura jäi melko lyhyeen.
Ilmoita asiaton viesti
Eläkeläisenä koen itseni sivulliseksi kärsijäksi kun työmarkkinoilla tapahtuu häiriöitä. Mitään en voi voittaa mutta aineellisia kärsimyksiä tuottavat toimet jotka loppuviimeksi aiheuttavat vähennyksiä valtion verotuottoihin, lovea siihen raha-arkkuun josta toimeentuloni on riippuvainen,
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä ammattiliittojen aikakausi on ohitse.
Ei ole mitään positiivista kehitystä pystytty tuomaan enää työelämään pitkään aikaan.
Kolmipyöräisetä lasten pyörästä missä yksi rengas jarruttaa olis hyvä aika siirtyä kaksi pyöräisen isompaan fillariin.
Ilmoita asiaton viesti
Pääluottamusmies Partanen, kirjoituksesi viimeisessä kappaleessa jossittelet kolmipyörällä ajavasta pienestä huolettomasta mutta reippaasta lapsosesta ja kysyt mitä tapahtuisi, jos kolmipyörästä lähtisi yksi pyörä pois. Tuliko kenties mieleen edustamasi ay-liikkeen sunnuntain ja maanantain välisenä yönä aloittamat poliittiset työtaistelut, joita voi varsin perustellusti verrata kolmipyörään, joiden johdosta yksi pyörä lähtee irti ja mitä se tulee aiheuttamaan maamme taloudelle ja kansalaisille.
Ilmoita asiaton viesti
Miten tuollainen ”ylityökielto” toimii? Työnantajan työn teettämistä liitto ei voi määrätä, eikä järjestäytymättömien/omaa edunvalvontaa hoitavien työntekoa. Eihän? Kyse lienee siis lähinnä liitolle edunvalvonnan delegoineiden jäsenten ”lisäansiokiellosta”?
Ilmoita asiaton viesti
Kuka on hyötynyt? Ainakin ne 110.000 työtöntä, jotka ovat saaneet työpaikan. Veronmaksajat ovat hyötyneet, siis koko yhteiskunta. Ay-liike on hyötynyt lisääntyneinä jäsenmaksuina, jne.
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaa muistaa, että kun AY-liike puhuu työantajista kyse on minimaalisen pienestä joukosta työnantajia. Suurin osa yrittäjistä ei kelpaa AY-liikkeelle edes neuvottelupöytään! Ja ne on niitä sivullsia joille ehdot aina sanellaan, ja näin on tehty jo vuosikymmeniä.
Ilmoita asiaton viesti
Pääluottamusmies Petri Partasen juttusarja on perin ykstotista hallituksen moitiskelu linjaa.
Voisit kokeneena AY toimijana piristää meitä kokemuksista ja sattumuksista AY koulutuksen illanvietoista ja saunailloista.
Ilmoita asiaton viesti
Partanen: ”Hänen mukaansa nämä toimet kohdistuvat yrityksiin jotka ovat ulkopuolisia osapuolia tässä riidassa. No eivät todellakaan ole.”
Näiden yritysten lisäksi ulkopuolisia osapuolia minun nähdäkseni ovat työntekijät, palkansaajat ja heidän perheensä, asiakkaansa, hoidettavansa.
Ammattiyhdistysväki on aloittamassa laittomaksi tulkitun työtaistelunsa ilman, että palkansaajilta itseltään olisi halukkuutta kyselty. Itse en ole kuullut yhdeltäkään palkansaajalta, että liitoista olisi yhteyttä otettu ja kysytty, haluaisivatko lakkoilla tämän liittojen johtajien etua loukkaavan asian vuoksi.
Kertoisitko, Partanen, mikä on se palkansaajataho, joka oli tämän päätöksen takana. Palkansaajatahoksi en laske liittojen työntekijöitä tai luottamusmiehiä.
Ilmoita asiaton viesti
Harvemmin onneksi enää näkee näitä puhdasverisiä taistolais-militantteja puheenvuoroja Antti Rinne poislukien. Toki ne muistuttavat hauskalla tavalla sosialistisesta Suomi-nimisestä erillissaarekkeesta Euroopassa joskus vuosikymmeniä sitten. Talouden kasvun syklien kääntyessä hiljalleen kohti alamäkeä on vähintäänkin mielenkiintoinen ratkaisu alkaa jälleen hidastaa ja jopa pysäyttää Suomea lakkoilulla. Tällä saadaan toki katkaistua positiivinen talouskehitys ennakoitua aiemmin. Kiusa se on isompikin kiusa. Vähän sama kuin tässä aiemmin mainittu lakkoilu tilanteessa, jossa työnantaja irtisanoo/lomauttaa kun firma on vaikeuksissa. Tällöin ay-logiikka on kukoistuksessaan ja rankaisee työnantajaa aiheuttamalla tälle (ja suuremmalla skaalalla Suomelle) vielä lisää taloudellisia tappioita.
Yksi ongelmalisimpia kohtia AY-liikkeen yleissitovuuden varjolla tehdyssä kukkoilussa on nimenomaan liittoon kuulumattomien yksilöiden väistämätön imaisu AY-uskonsotiin. Agenda on liitoilla kuitenkin jossain huomattavasti syvemmällä kuin sen työntekijän ”etujen ajamisessa”.
Ilmoita asiaton viesti