Blog By Partanen Palkansaajan ajatuksia

Amnesty joku raja / nuorten vaalipaneeli

Tänäisessä nuortenvaalipaneelissa kaupungintalolla meidän nuoret kunnallisvaaliehdokkaat haastettiin mukaan amnestyn "joku raja" kamppanjaan mukaan. Haluan heti ensimmäisenä kertoa sen, että vastustan väkivaltaa sen kaikissa mahdollisissa muodosissa.
Hetken luin kamppanjan aiheita heidän nettisivuiltaan, asiassa harjaantuneelle silmälleni kävi hyvin pian ilmi, kuinka puolinainen heidän kamppanjansa on. Sen vuoksi en voi siihen yhtyä.

1. Kamppanjasta puuttuu maininta henkisestä väkivallasta, tai en ainakaan sitä huomannut. Henkisen väkivallan uhrina voin sanoa sen, että ennemmin ottaisin turpiin ja pari tikkiä, kuin ottaisin vastaan pitkää henkistä väkivaltaa. Henkisestä väkivallasta ei jää todisteita eikä merkkejä, kuinka siis todistaa sellaisen uhriksi joutuneensa?

2. Kamppanjassa puhutaan pääasiallisesti vain seurauksien, eli väkivallan, hoidosta, kun pitäisi keskittyä enemmänkin ennaltaehkäisevään työhön väkivallan syyn selvittämiseksi. Tuskin kukaan tervemielinen huvikseen lyö. Väkivaltaa taasen voi aiheuttaa niin moni eri seikka, kuten mm. tämä henkinen väkivalta jota jokainen voi saada mistä tahansa.

3. Kamppanjassa ei puhuta naisten aiheuttamasta väkivallasta, vaikkakin tätä on vähemmän kuin miesten aiheuttamaa, mutta ero on joidenkin kuulemieni tilastojen mukaan pieni.
Jos keskitytään liikaa vain miesten naisille aiheuttamaan väkivaltaan, niin menettää uskottavuutensa ja tulee leimatuksi vain vihaiseksi, kirjoittelevaksi naiseksi. Tosin yhteiskunnassa on muutenkin jotain vialla, kun se sellaisia naisia tuottaa.

4. Jos yhteiskunta tuottaa todellakin väkivaltaisia miehiä, niin ei tässä kamppanjassa oteta mitään kantaa sen syntymissyihin. Pääosin siksi kamppanja jääkin puolikkaan oloiseksi. Kumminkin valtaosa KAIKESTA väkivallasta kohdistuu miehiin itseensä, miksi sitä ei haluta tutkia, miksi siitä ei puhuta, niin, miksi?

5. Aina kun kerrotaan joku tilasto missä toinen sukupuoli on uhrina, niin pitäisi automaattisesti etsiä vastaava tutkimus, missä kerrotaan tilastoitu toisenkin sukupuolen väkivalta. Ei ole mikään harvinaisuus, että nainen puukottaa miestä, myös syyt jäävät varjoon.
Kehoitankin jokaista kriittiseen tilastojen tutkimiseen, onhan ammattilaisten tunnettu vitsi, että tilastoista saadaan sellaisia kuin halutaan jättämällä jotain lukuja pois.

Mielestäni amnesty voi jatkaa kamppanjansa kehittelemistä tämän kamppanjan pohjalta, mutta satsaten sen 50% lisää tutkimusta asian tiimoilta. Näin amnesty voisi toteuttaa uskottavampaa politiikkaa, tämmöisenään sille kuiskutellaan selkien takana. Selkien takana siksi, että tuskin kovin moni muu mies uskaltaa lähteä arvostelemaan naisväkivaltaa koskevaa kamppanjaa.
Tällaisenaan en tosiaan voi kamppanjaan liittyä, koska siinä ei puhuta mielestäni tarpeeksi väkivallasta kauheimmasta, eli henkisestä väkivallasta.

Toivonkin RAKENTAVIA ja TASA-ARVOISIA kommentteja asiasta, ehkä joku saa minut vakuutetuksi tämän kamppanjan hyvyydestä, tällaisenaan en näe siihen osallistumista mielekkääksi, koska tuomitsen itse KAIKENMUOTOISEN väkivallan.
:( sorry

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Osuit oikeaan (nimimerkki)

Amnestyn Joku raja -kampanja on feministinen projekti. Ei siinä pyritä objektiivisesti vastustamaan väkivaltaa tai ratkaisemaan ongelmia, on vain poimittu feministiseen propagandaan hyvin sopiva väkivallan osa-alue, jota ruotia ympäri maata.

Johanna Lamberg

Hei Petri ja hyvää analyysia,

Itseäni myös eilen häiritsi, ettei tuotu esiin naisten väkivaltaa. Naiset ovat nykyään väkivaltaisempia kuin ennen ja naisten harjoittamaa väkivaltaa on nimenomaan henkinen väkivalta, mutta myös yhä useammin fyysinen.

Olen seuraillut puolittain blogiasi ja törmännyt samanlaisiin kokemuksiin ja näkemyksiin myös muiden kunnallisvaaliehdokkaiden sivuilla. Itse olen törmännyt samankaltaisiin äiti=vanhempi/huoltaja asioihin muilla ja hyvin arkisillakin areenoilla. Minua yhtälailla rassaa tällaiset luonnollisina pidetyt jaot. Ei ole kovin montaa vuotta, kun äitiys- tai lapsineuvolassa terveydenhoitaja ei keksinyt mitään sanottavaa isälle. Yhä edelleen vanhempain- ja hoitovapaat pitää äiti jne.

Asia on tärkeä ja hyvä, että miehet heräävät ja ovat asialla.

Itse haluaisin tehdä eroa "feministien" ja feministien välille. Aikaisemmin feministit olivat nimenomaan naisten asialla. Nykyisin ainakin jotkut ovat ja jossain määrin tajunneet, ettei naiseus ole itsessään sen parempaa tai kummempaa kuin miehenä oleminen. Myöskään tasa-arvoa ei saavuteta naisten asioita ajamalla eikä yksin naisten voimin. Kehitys niin sanotusti kehittyy.

Jonkinlaisena ongelmana on ollut se, että miehet eivät samalla tavalla aktivoidu ja tuo esiin kokemaansa eriarvoisuutta. Tämä on käsitykseni mukaan miestutkija Arto Jokisen kommentti, mutta en ole varma. Naisen on taas hankala tietää asiasta ellei sitä itse kohtaa ja koe. Eli miesliikettä tarvitaan.

Käyttäjän petripartanen kuva
Petri Partanen

"Eli miesliikettä tarvitaan."

Olen samaa mieltä, olenkin jo ajatellut sille nimeksi "mennistit" :DD

Olen myös sitä mieltä, että 1800 luvulla kunnolla tunnetuksi tullut feminismi on unohdettu sellaisenaan ihmisarvon tasa-arvoa aidosti vaativana liikkeenä, koska sen ovat vallanneet nämä nuoret ja vihaiset naiset.

Ei alkuperäisen feminismin mukaista voi olla se, että puhutaan vain naisten kokemasta väärästä, eikä ollenkaan naisten aiheuttamasta väärästä.

Mutta kun lukee tuolta wikipediasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Feminismi
Niin huomaa, että feminismillä on eri alakulttuurisia suuntauksia. Tietämättömyys näistä leimaa pahasti koko feminismin idean, ja myös se, että kun joku esim. seksuaalivähemmistöinen nainen sanoo olevansa feministi ja vaativansa vaikkapa adoptio-oikeutta naispareille, niin hänen tulisi ennemminkin kertoa olevansa queer-feministi, eikä feministi.

Tämä eri alakulttuurien leima on tuhonnut feminismin maineen vakavasti otettavana politiikkana, ja siksi sitä harjoittaakin vain juuri nämä erinäiset "vihaiset naiset", joilla on vain oma lehmä ojassa.

Myös paheksun erityisesti sitä, että tämmöisiä populistisia kamppanjoita järjestetään juuri ennen vaaleja.
Kun eilenkin katsoin tästä kamppanjasta kertovan naisen silmiä, että hänellä oli tätä kamppanjaa kohtaan syvä into ja tunteen palo, niin minulle tuli paha mieli siitä kuinka harhaan tätäkin nuorta naista on johdettu ja luotu vääriä ja johdateltuja mielikuvia asiasta.

Miten voidaan olettaa että tasa-arvo kahden osapuolen välille luodaan demonisoimalla vain toinen osapuoli ja ollaan puhumatta toisen aiheuttamista asioista, tai asiasta kokonaisuutena.

Joku raja-kamppanja on vain yksi pala palapelista, näin se vain on jos asiaa ajatellaan yhtään nenää pidemmälle.

Samuel (nimimerkki)

Ei tässä mitään nykyfeministien kanssa taistelevia miesliikkeitä tarvita! MItä vikaa on tasa-arvossa, ja siihen pyrkimisessä? Ihmisillä on kumma hinku toisiaan tasapainottavien ääriliikkeiden luomiseen.

Käyttäjän petripartanen kuva
Petri Partanen

"Ei tässä mitään nykyfeministien kanssa taistelevia miesliikkeitä tarvita! MItä vikaa on tasa-arvossa, ja siihen pyrkimisessä? Ihmisillä on kumma hinku toisiaan tasapainottavien ääriliikkeiden luomiseen."

Ei mitään vikaa olekaan tasa-arvoon pyrkimisessä, sitä tavallinen nuorehko ihminen sukupuolesta piittaamatta pitää itsestäänselvyytenä jo nykyään, koska se on jo lähes täysin toteutunut. Silti tämä äärifeminismi on jo sen verran päättävissäkin elimissä mukana eikä sille ole vastavoimaa, niin tulos on tämä mistä puhutaan parhaillaan, eli toisen lyöminen syyttä.

Se, että reaktiolla on aina vastareaktio, on niin fysikaalinen kuin henkinenkin ilmiö. Vastareaktio tasapainoittaa aina tilanteen.

Tosin olen kanssasi samaa mieltä, että minkäänlaisia äärijärjestöjä ei tarvittaisi ollenkaan, mutta silti tämä toinen, vihaisten naisten liike, on olemassa, eikä sille ole mitään vastavoimaa, se tarkoittaa sitä, että muuten neutraali tarkastelun kohde hivuttautuu sen suuntaan. Näin se vain on, niinkuin nyky-yhteiskunnasta huomaat.

Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan tähän osittain järjettömään nykymenoon.

Johanna Lamberg

Itse mietin myös näitä termejä kirjoittaessani eli ettei feminismi ole sopiva saati sitten miesliike. Kenties tasa-arvo olisi näistä se sukupuolineutraalein.

Johanna

Samuel (nimimerkki)

Vaikka tulenkin nyt floodanneeksi paljon tekstiä blogiin niin liitän tähän kuitenkin Hesarissa julkaistun mielipidekirjoituksen, jossa pohditaan mielestäni hienosti nykytilanteen ongelmia ja ratkaisuvaohtoehtoja. Miesliikkeestä olen täysin samaa mieltä kirjoittajien kanssa.

HS Digilehti, Mielipideosasto 25.6.2008

Feministien ei tule ajaa vain naisten etua

"Jos feminismi ei pysty uudistumaan, siitä uhkaa tulla tasa-arvon jarru, ei sen moottori."

Vastauksessaan Arno Kotron ansiokkaaseen kirjoitukseen (HS 15. 6.) Anne Moilanen (HS 18. 6.) peräänkuulutti "fiksuja miesasiamiehiä". Vaikka Moilanen kehui kirjoitusta "historiallisen sovinnolliseksi", häneltä itseltään sovittelevuutta ei näytä löytyvän.

Kirjoituksen sävyä olennaisempaa on kuitenkin Moilasen huolestuttava sanoma.

Kun Kotro kirjoituksessaan kritisoi tasa-arvokeskustelun yleistä tyyliä ja miesten tasa-arvoongelmien vähättelyä, Moilanen ehdottaa uuden miesliikkeen perustamista ongelmien korjaamiseksi.

Feministit kuitenkin painottavat ajavansa sukupuolten välistä tasa-arvoa – siis myös miesten. Moilanen itsekin yhtyy Kotron kantaan, että naisten ja miesten tasa-arvopyrkimykset ovat yhteisiä. Mihin siis tarvitaan kahta eri leiriä?

Tasa-arvon on tarkoitus raivata tilaa, ettei kenenkään tarvitsisi rajoittaa vaikkapa identiteettiään ja ammatinvalintojaan sukupuoltaan määrittävien ennakkoluulojen mukaan.

On epäjohdonmukaista kritisoida vain toista sukupuolta koskevia stereotypioita, koska perinteiset naisten ja miesten roolit ovat muodostuneet toisistaan riippuen, vastakkainasettelussa toisiinsa nähden. Esimerkiksi naisten ajatteleminen luonnollisina hoivaajina sisältää ennakkoluulon, että miehet ovat hoitotehtävissä kelvottomampia.

On ristiriitaista ajaa vain yhden sukupuolen tasa-arvoa. Feminismi ampuu itseään nilkkaan, jos se rajoittuu ajamaan vain naisten etua. Se on paitsi epätasa-arvoista myös vahingollista sekä miehille että naisille.

Kotro otti kaivatun askeleen pois iänikuisesta ennakkoluulosta, että miehet ajavat miesten etua, naiset naisten. Samaa olisi toivonut Moilaseltakin.

Erityisen räikeä mutta hyssytellen hyväksytty epäkohta on Kotronkin esiin nostama, vain miehiä koskeva asevelvollisuus.

Tällaisen käytännön taustalla piilevien sukupuolikäsitysten ruotiminen olisi kaikille tasa-arvon kannattajille välttämätön ja kiireellinen tehtävä. Etenkin, kun kyse on lainvoimaisesta syrjinnästä – toisin kuin suuressa osassa tasa-arvo-ongelmia.

Miksi keskustelu tasa-arvosta on niin vaikeaa? Yhden ongelman Moilanenkin nostaa esiin: aihe herättää henkilökohtaisuudessaan syviä tunteita.

Naisten on myös vaikea havaita miehiä rajoittavia rooleja ja päinvastoin. Molemminpuolinen ymmärtämättömyys johtaa helposti ylilyönteihin ja väheksyntään sekä hyväntahtoisenkin kritiikin tulkitsemiseen hyökkäykseksi.

Tasa-arvokeskustelua vaivaa lisäksi takertuminen ajatukseen sukupuolesta täsmälleen kahteen ryhmään jakautuneena. Jako on historiallisesti ymmärrettävä, mutta kaikki tyynni kestämätön. Ulkopuolelle jää koko joukko ihmisiä, jotka eivät koe kuuluvansa kumpaakaan ryhmään.

Jako on myös tasa-arvon kehittymiselle haitallista, koska tavoitteena on tilanne, jossa ihmiset nähtäisiin lähtökohtaisesti yksilöinä, joilla on vapaus toteuttaa itseään nimenomaan näistä stereotypioista huolimatta.

On luonnollista, että feminismin huomio oli liikkeen alussa juuri naisiin kohdistuvissa lukuisissa eriarvoisuuksissa. Tilanne on kuitenkin onneksi – kiitos juuri naisasialiikkeen – muuttunut.

Irtautuminen aikansa eläneistä perusoletuksista ja vastakkainasetteluista on nykyfeminismin keskeisiä haasteita. On oltava avoimia sillekin tosiasialle, että myös miehet kokevat syrjintää. Samoin on luovuttava tasa-arvon määrittämisestä perinteisen mies–naisjaon ehdoilla.

Jos feminismi ei pysty uudistumaan, siitä uhkaa tulla tasa-arvon jarru, ei sen moottori.

Onkin vaikeaa nähdä perusteluja Moilasen asenteelle, kun hän totesi feministien "tunnustavan laajalti" myös miehiä koskevat sukupuoliongelmat, mutta niiden ratkaisemisen olevan miesten omalla kontolla. Mitä "tunnustaminen" oikein tarkoittaa? Että tiedostetaan, mutta ei tehdä mitään?

Feministit valittelevat usein miesten vähäistä osallistumista tasa-arvokeskusteluun. Nyt Moilanen vastasi Kotron kädenojennukseen kehottamalla häntä etsimään apua miesten joukosta tai hoitamaan asian itse.

Tällainen asenne vie takaisin kohti sitä miesten ja naisten vastakkainasettelua, josta feminismissä on aktiivisesti pyritty eroon.

MALIN GRAHN

filosofian tohtorikoulutettava
Helsingin yliopisto

TONI KANNISTO

filosofian tohtorikoulutettava
Tampereen yliopisto

aake (nimimerkki)

Loistavaa Partanen!
Mukavaa nähdä poliitikko jolla on aivot!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset